My spring collection 29052010

Wilco: Ashes Of American Flags & Jesus Etc.
Buffalo Springfield: Broken Arrow
Neil Young: Cinnamon Girl & Lookin' For A Love
Morrissey: The More You Ignore Me
Public Image Ltd: Public Image
Marvin Gaye: Pride And Joy
Topi Sorsakoski & Agents: Olen Yksin & Kaksi Kitaraa
Anna Puu: Melankolian Riemut
Carly Simon: Coming Around Again
Nick Lowe: Lately I've Let Things Slide
The Beatles: Two Of Us & The Long And Winding Road (Original Version)
Ramones: Listen To My Heart
Carole King: It Might As Well Rain Until September
The Beach Boys: Do It Again & The Warmth Of The Sun
New Order: True Faith & Temptation
Joy Division: Shadowplay
Hector: Woyzeck
Maukka Perusjätkä: Herneenpalot & Rock On Kokko
Woude: Kaupungin Yöt
Pelle Miljoona: Euroopan Valot
.:)

Blog 14042010

Albumia promotessa matka vei tänään Yleisradioon jossa nauhoitettiin "Lähikuvassa"-ohjelma. Radio Suomi esittää sen su 25.4.2010. Luvassa analyyttisiä kysymyksiä ja vastauksia niihin(kin). Välissä musiikkia. Kiitos, Kimmo!

Keikkahommia on ollut siks vinhaan, että raportointi on jäänyt hetkeksi hiukanko retuperälle, vaan kyllä tuokin korjataan. Ennemmin ja myöhemmin.

Lätkään tuikipettyneenä (Treella Jokrujen lyhyttä poffielämää seuranneena) odotan jo futiksen MM:ää. Englanti, älä tipu heti! Ne on pitkät kisat ja nähtävää riittää. Aikavyöhykekin on hyvä. Hyvä!

Pikku demo-hommia ja sanapaloja vihkoon, joka on taskussa, joka on takissa, joka on talossa, jonka nimi on Jussi. Vai miten se nyt meni. Ei ihan niin, mutta melkeen. Joskus tekis toisinaan sitten taas ei..

Musiikkia:

Bob Dylan: Stuck Inside Of Mobile With The Memphis Blues Again
The Killers: Human [Live Version]
Joe Jackson: Steppin' Out
Brinsley Schwarz: The Ugly Things
Vesa-Matti Loiri: Bronttosauruksen Yö
Päät: Post Mortem
Ella ja Aleksi: Lenni Lokinpoikanen
Stevie Ray Vaughan: Scuttle Buttin'
Wilco: I Am Trying To Break Your Heart
Nick Lowe: Cruel To Be Kind [BS Version]
Pete Malmi: Can't Say No
Ray Charles: Mess Around
The Rutles: I Must Be In Love
The Yardbirds: Stroll On
Emmylou Harris: Luxury Liner
Chuck Berry: You Never Can Tell
Albert Järvinen: Wham
Canned Heat: Time Was
Carly Simon: Coming Around Again
Edu Kettunen: Neonkuu
Rod Stewart: Killing Of Georgie
Sylvain Sylvain: Teenage News
Tom Waits: Tom Traubert's Blues
Lola Ego: Kaupungin Tyttö
Perfecto Allstarz: Reach Up! (Papa's Got A Brand New Pig Bag)
Kenny 'Dope' Presents The Bucketheads: The Bomb (These Sounds Fall Into My Mind)
Nightcrawlers: Push The Feeling On
Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut: Minä Ja Hän

Blog 31032010

Ha haa, aprillipäivän aatto. Ja albumikin ilmestyy. Mulle ilmestyi jo pari päivää sitten postista. Onhan se aina jännää. Ei niitä ihan joka vuosi ilmesty, sentään. Koelevyä kuunnellessa jäi itselle ihan hyvä olo. Monta asiaa tekisin toisin, nyt kun se on myöhäistä, mutta niin se on aina. Seuraavalla kerralla sitten..

Eilen vietin pitkästä aikaa demo-päivän. Kyllä siihen uppoutui ihan kuten ennenkin. Kieli oli englanti. Demo-sellainen. Keksin tekstin laulaessani. Sillä tavallahan tein Pospisilin. Siksi se kai toimiikin. Kun en editoinut yhtään. No ihan vähän.

Tätä kirjoittaessa The Killers intohimoilee korvissani. Heidän live-levynsä on aivan loistava pop-levy. Olen tainnut saada uuden suosikkibändin!

Tule sade ja sulata loppu lumi pian! Älkääpä unohtako aprillata!

blog 24032010

Viikko aikaa albumin ilmestymiseen. Eilen otettiin varaslähtö Radio SuomiPopissa, jossa kävin Lauluntekijä-klubin vieraana. Klubi-isäntänä Mika Kankaanpää. Mukavaa jutustelua, pari biisiä koelevyltä ja "Myrkkyä" akustisena yhden miehen versiona. Kiitos! Ohessa linkki kuvagalleriaan.

Muuten lumien sulamista odotellessa. Jokerit huomenna tiukan paikan edessä. Pakkovoitto, osa en nyt muista monesko. No, siellä sitä taas katsellaan. Jo luulin sen kerran loppuneen, vaan ei vielä.

Merkkasin ensi kertaa varmaan 10 vuoteen itselleni kesälomaa. 11 päivää, 1 viikonloppu ja päivät sen ympäriltä. Onhan tässä touhuttu. Olisko sillon jo kesä?

Lauluntekijä-klubin kuvagalleria

blog 19022010

Nyt on koelevy kuunneltu, kolme korjattavaa kohtaa viestitetty muutettavaksi ja muutenkin herätetty hämmennystä. On vain yksi huono homma. Suomen peli alkaa kuulemma klo 7:00 keikkapäivän aamuna. On vissiin nukuttava pätkiä..

Salaa olen tyytyväinen, ettei tänään ole keikkaa. Mutta vain salaa.

blog 18022010

Posti toi koelevyn. Se on aina jännä paikka. Tiedän, että tässä versiossa on yks virhe, mutta muuten yritän suhtautua siihen kuin lopulliseen. Se pelottaa. Se on aina niin lopullista. Sitten ne laulut ovat omillaan. Mutta; ne ovat vain lauluja. Oikea elämä on muualla. Se on toki vaikuttanut niihin, ei voi olla vaikuttamatta. Silti pelottaa lyödä tuo lasinpalanen illalla autosoittimeen, jossa olen tottunut miksauksia kuuntelemaan. Niihin on sitoutunut niin pitkä pätkä aikaa, toiveita, onnistumisia, epäonnistumisia. Kaikkea. Mietin, tuntuukohan kirjailijasta tältä, kun hän saa editoidun version teoksestaan. Luultavasti.

Albumi ilmestyy 24.3. Sitä ennen se käy tehtaalla ja saa lopulliset kannet ja painatuksen. Nyt se on vielä hopeinen CD-R. Mutta se on valmis.

Jokerit pelasi Jortikan ajan huonoimman matsinsa ti. Vitutti. 10 ottelua jäljellä. 30 pistettä jaossa. Äh, sekin on vain jääkiekkoa..

blog 250110

Jaahas. Vähiin käy, ennenkö loppuu. Nimittäin tämä meikäläisen kesä- ja talviloma. Ens viikonloppuna jo ollaan tien päällä ja sitten onkin tällä tietoa jotain joka viikko vissiin toukokuulle, ja sinne taas ehtii tulla. Hyvä!

Mauno on ahkeroinut levynkansien kanssa ja melko lopullista jälkeä olen saanut nähdä. Mikä on lopullista, en sitä tiedä, kun olen sen asian jättänyt viisaammille. Miksaukset olen okeittanu, koelevyä odotellaan. Pikku maistiainen on Rocketin sivuilla. Siellä on se eka biisi, jonka tähän proggikseen tietoisesti tein. Sitä on jo keskustelupalstalla ihmeteltykin.

Jos mulle joku olis 20 vuotta sitten, kun ekan albumin ilmestymistä odottelin sanonut, että kahden vuosikymmenen päästä odottelaan 11. albumin ilmestymistä, olisin kai pitänyt hulluna, mutta niin on käynyt. Muistan, kun silloisen Radio Ettanin haastattelussa epäilin yhtyeen koskaan muuttuvan runsaastikeikkailevaksi. Sekin oli väärä luulo. Siitä tuli sittenkin työ. Silloin se oli harrastus. Onko rakas harrastus sitten pois? Ei, mutta se on muuttanut muotoaan. Olen yhä yhtä kiinnostunut musiikista, mutta vain hiukan eri näkökulmasta. Silloin en juuri ymmärtänyt esim. keikkailusta paljoakaan. Luulin, että siinä on kyse soittamisesta. Niin onkin, mutta se on vain yksi ulottuvuus. Entistä vakuuttuneempi olen siitä, että keikka on sittenkin performanssi. Siinä ollaan läsnä. Ei seurata käsikirjoitusta. Sanotaan mitä mieleen tulee, ja annetaan sen viedä. Musiikki tulee kyllä perässä. Mutta jos juttu kimpoaa toiseen suuntaan on soitonkin paras kimmota. Tätä olemmekin harrastaneet paljon viime aikoina pikku välisoitoissa, joita biisit saavat ympärilleen. Jokainen keikka on omansa.

Vielä pääasiasta, eli jääkiekosta. Jokerit otti eilen pataan Jyppiltä. En pidä asiaa sinänsä pahana, mutta ekan erän "takki auki" oli aika karmeaa. Hallitseva Suomenmestari vastassa, ja joukkue tekee hirveitä virheitä. Siihen on tultava muutos. Uskon, että vielä tuleekin, mutta kovin pitkälle en näe JUURI NYT joukkueen siipien kantavan. Mutta, mutta.. Se VOI muuttua. Se EI ole mahdotonta. Tiistaina Ässät nurin, niin että heilahtaa, siitä on lähdettävä. Tätä painelen katsomaan. Ihan silläkin uhalla, että voi olla että sitten v-tuttaa. Eilen nimittäin hiukan v-tutti, enkä usko, että olin ainoa..

Palataan asiaan kun sitä on. Tilanne kun elää!

Tästä Rocketin sivuille, jossa "Jos Viet" tulevalta albumilta..

4.12.2009

Täältä tullaan J-kylä! Matkaevääks otan Q/2 2010-albumin-miksaus-demo-masterointi-CDR:n, jota kuuntelen "etsi viisi virhettä"-pohjalta ja ainakin The Byrdsin (Untitled), jota oon kuunnellut nyt 2 päivää ja yötä, kun se on niin hyvä levy.

Eilen olin matsissa. Turpiin tuli, mutta ei v-tuta, kun peli oli ihan eri luokkaa kuin viime IFK-matsissa. Kumpi vaan ois voinu voittaa. Kuuden sakissa keväällä, uskon.

Jotain kuvasessioo pitäs pitää ja kaikkee touhuta ton albumin tiimoilta. Ja nimi. Ekaa kertaa vuosiin mulla ei oo oikeeta nimeä levylle ennen miksauksia. "Säteet" on kuulemma huono. Ehkä onkin. No, levy itse on kuitenkin tärkeämpi, vaikka onkin niin, kuin Bobby Darin alias Kevin Spacey hiffasi; "ihmiset kuulevat sen minkä näkevät". On hyvä leffa se Beyond The Sea. Nyt suihkuun ja matkaan.

Kiitos ja hyvä yötä!

Happy Halloween; blog 1.11.09

Onpa mennyt kauan, kun olen bloggaillu, tosin jotainhan olen kirjottanu sekä Pospisil-, että K&L MySpaceen, mm kesäisestä biisintekolomasta vanhempieni mökille, Kuhmoisiin. Jos bureaokraatti saisi päättää se sijaisisi Lahdessa. Eikun Lahessa. Mutta on yhä oma kuntansa. Arvaan, että 10 vuoden sisään se ei sijaitse enää edes Suomessa, koska Suomi on silloin liittynyt EU:n liittovaltioon. Mutta se ei ollu mun asia..

Oomme muutamana viikonloppuna alkaneet pukertaa albumia. Yksi sessio oli jo joku aika sitten, nyt toissa yönä olin työhuoneella laulamassa. Ei arvaa kotona yöllä.

Levyyn on vielä matkaa, mutta ens vuoden aikana sen pitäisi putkahtaa markkinapaikalle. Siihen hommaan uppoutuessa ei kelloa tule aina katottua ja siksi herääminen reaalimaailmaan tapahtuu hiukan outoina vuorokaudenaikoina. Lähinnä niin, että nukkumaan pääsee aamulla.

Oonhan mä ollut kattomassa lätkääkin. 4 matsia, 2 voittoa ja 2 kunnolla turpaan. SaiPa-ottelussa Jokerit kyllä nousi hienosti 3 maalin takaa. Bremberg on pelimies, selvästi. 4 peliä, on jo 5 pistettä ja 5 sija Jokerien omassa pistepörssissä. Pirnesistä en ole ihan varma. Muuten joo, mutta kun se ON tulosurheilua. Liigan kallein pelaaja, tehot 6+3. Ei se Hentunenkaan vielä ole voittomaalia tehnyt, vai tekikö rankkarista KalPaa vastaan.. Uskon, että Ara saa jatkaa, mutta nyt ovat kyllä jo kohta veitsi kurkulla, koska vielä muutama tappio tähän ja sääläritkin voi unohtaa.

Ei siinä mitään, kyllä mä kävisin kattomassa Mestistäkin, koska Jokerit on antanu mulle niiin paljon hyviä hetkiä. Ei aina voi voittaa. 4 kertaa finaalissa 2000-luvulla. Se on 4 kertaa enemmän kuin naapuri. Tämä on toteamus, ei v-ttuilua, tai ei ainakaan kovin paljon.:) Harmi, en päässy näkemään vikaa matsia 2002, kun ajeltiin Lapista vek. Sillon Machulda toi mestaruuden.

My Playlist:

Hector: Kuunnellaan Vaan Taivasta
Cumulus: Höstvisa
Agents: Ei Aikaakaan
Edith Piaf: Padam, Padam
Joy Division: Atrocity Exhibition & Heart And Soul
Hefty Load: 1st Class Ass
Jim Reid: (I'm) Stranded
Jason & The Schorchers: Lost Higway
The Nights Of Iguana: Too Many Words
David Bowie: Station To Station
Kraftwerk: Autobahn
Musta Paraati: Romanssi
Woude: Kaupungin Yöt & Keskellä Aikaa
Ratsia: Eilisen Jälkeen (Jäljet-versio)
Maukka Perusjätkä: Herneenpalot
PMMP: Kuvia
Ultra Bra: Kalifornia & Vesireittejä
Zen Cafe: Ua Ua & Harri
22PP: Just A Little Bit More
Bob Dylan: I Threw It All Away
Willie Nelson: On The Road Again
The Higwaymen: Highwayman
Beach Boys: Let's Go Away For Awhile
John Lennon: Bless You
Johnnie Allen: The Promised Land
Gram Parsons: Streets Of Baltimore

blog 8.5.2009

Pikku lauluntekosessioni tuotti yhden kesäisen kipaleen (ja useita muita), joka singleistyi vapun tietämillä. Olin kyllä tekemässä Q/2-biisiä, mutta keväinen aurinko inspasi esille yllättäen englantia, josta en ensin tiennyt onko se englantia. Sanakirja kertoi että on. "Summer´d" päätyi ensin soimaan omaan päänsisäiseen verkostoon, siitä kovalevylle ja lopulta jo tutuksi käyneen Z-Tradingin kautta sinkuksi. Sen voi kuulla Pospisil MySpacesta. Linkki alla, klikkaa ja hämmästele! Hauskaa oli tehdessä kun alkava kesä muuttui hetkessä takatalveksi ja sitten takaisin.

Q/2 keikatkin alkavat. Kamoja tarkistellessani olin kuin pikkupoika hiekkalaatikolla. Ne haisevat keikalle, tuoksu, jonka jokainen soittaja tuntee. Se ei lähde kamoista ikinä, kun se on niihin kerran iskostunut. Ei, vaikka ravintolalaki muuttaisi ravintolat savuttomiksi jne.

Lätkää olen katellu, tottakai. Veikkaan, että finaalissa ovat nyt neljästä jäljelläolevasta Venäjä ja Kanada. Tami ja Nupe ovat kyllä hauska pari.

Kaitsu on muuten tekemässä soololevyä, eka sinkku on jo melkoinen hitti. Hänelle isot onnittelut! Henkkakin soittaa hänen bändissään. Täytyy hankkiutua katsomaan, kun kohdalle osuvat.

Soundtrackinä olen kuunnellut mm:

The Beatles: Glass Onion
New Order: Regret
Walker Brothers: No Regrets
Agents: Green River & Antaudun
22 PP: Rally Of Love & Quicksand
Agit Prop: Oppimisen Ylistys
T.Rex: Solid Gold Easy Action
The Pretenders: Precious & Human
Hefty Load: Du Bist Wunderbar
It´s Immaterial: Driving Away From Home
Long John Baldry: Mexico
Joe Dolan: Such A Good Looking Woman

Tiedän, makuni on hiukan omituinen. Enhän se muuten olisi minä, ilmeisesti. Ja se veroilmotus, nyt sen kimppuun taas..

Pospisil MySpace, josta Summer´d on kuultavissa, Klik, klik, klik!

Blog 22.3.09

Aina ei ole helppoa esiintyä. Joskus se tuntuu jopa väärältä. Eilen oli niin. Oltiin Kari ja Luri-keikalla Vehmaalla, toka setti oli just alkamassa. Noustiin takahuoneesta lavakerrokseen. Ravintolassa oli tilanne päällä. Nuori juhlija oli saanut sairaskohtauksen. Ambulanssia odoteltiin, se tulikin pian. Hetken päästä myös Medi-Heli.

Hetken kuluttua potilas vietiin ambulanssiin, helikopteri lähti hetimiten takaisin. Onneksi saimme tiedon, että ilmeisesti diabetes-kohtauksen saanut neitonen oli palannut tajuihinsa. Ei silti ollut helppoa pienen tauon jälkeen ryhtyä toimeen. Mietin, olisiko keikka pitänyt jättää siihen. Olin aika sanaton. Ihmiset halusivat kuitenkin musiikkia. Tunnelma alkoi tiivistyä. "No!", "Miksei kuulu mitään?". Muistelin untani, jolloin keikalla soitto ei vaan lähde, ei lähde mitään. Sellainen painajainen joskus tulee. Kyllä se sitten lopulta lähti, koska kaikki tuntuivat haluavan. Helppoa se ei ollut. Onneksi kaikki oli lopulta kuulemma hyvin. Toivottavasti!

Mennessä olin kuunnellut Jokerien tippumista radiosta. Kyllähän minäkin tiesin, että niin siinä käy, mutta halusin uskoa ihmeeseen viimeiseen asti. Viime tiistaina nähtiin pojan kanssa kauden paras peli, nyt rantapallot lentelivät, kuulemma. Poppikoulu jäi nyt sitten.

Takaisin tullessa mietin, miten pieniä asiat ovat toisten asioiden rinnalla. Olin kotona aamuseiskalta. Aurinko paistoi. Päätin tehdä aurinkoisen biisin maanantaina. Mutta sitä ennen nukkua hiukan..

blog 9.2.2009

Olenpa minä tullut laiskaksi (lais2 ??) bloggailemaan. Oikein hävettää. Mutta elämä on armoton ja palautuminen keskipitkiltä keikkamatkoilta vaatii aikansa. Kunnes alkavatkin viikon rutiinit. Uimahalli jää ainakin tällä viikolla väliin, koska ääni oli la lähinnä tipotiessään ja Kari&Luri-keikka Kitteen tunnelmassa saatettiin läpiviedä vain kortisonin avulla, jonka Kiteen terveysaseman ystävällinen henkilökunta minulle antoi, kunhan olin ensin todistanut henkilöllisyyteni laulamalla heille sillä äänellä, mitä oli. Kiitos!

Tohtorisetä oikein valtuutti antamaan 3 tabua, "Iso mies, ei siinä yksi tunnu!". Hän kyllä suositteli myös whiskeytä, mutta sehän, kuten muistanette EI ole kohdallani enää optio. Ja hyvä niin, koska Kiteen poliisipartio, kutsukaamme heitä koodinimellä "Sisu", (koska koodinimi "Karhu" olisi harhaanjohtava..) puhallutti käheähkön, mutta keikasta suoriutuneen (paino tavuilla "riu-tu-neen"..) laulajakitaristin hetimiten matkalla hotlaan.

Ens vknlppna baletti jatkuu, Uusikaupunki ja Epsoo. Siihen asti hoidan itseäni menthol-eucalyptus-uutteilla ja seuraamalla pojan kanssa lätkää. Hän on jo saanut Areena-kasteensa, huomenna Pelsu-matsiin.:)

My Playlist:

Ramones: Needles And Pins
The Killers: Somebody Told Me
Agents: It´s Hard To Say Goodbye
22PP: Not So Good At School
The Stray Cats: Can´t Hurry Love
Brian Setzer: Sleepwalk
Hurriganes: Made In Sweden
Lonnie Mack:Wham
Frank & Nancy Sinatra: Something Stupid
Holly Golighthly: Tell Me Now So I Know
The Greenhornes with Holly Golightly: There Is An End
The Others: This Strange Effect
Fountains Of Wayne: Better Things

blog 17.908

Ai, niin, kesä on mennyt ja syksy saa..

Jääkiekkoa on tullut jo hiukan vahdattua, ja kyllähän SM-liiga on varmaan mielenkiintoisempi kuin vuosiin. Sanotaan nyt sitten vaikka hyvässä ja pahassa. Olen nähnyt n. 2 ottelua 3:sta, ja J:t on ollut jopa odottamaani parempi. Vaikka kuulemma onkin 3 viikkoa aikataulusta jäljessä harjoituksellisesti. Tulevat viikot kertovat, missä mennään oikeasti. Nivala Cowboystä; minusta mies on esittänyt ihan kelpo otteita, ei mitään ihmeitä, mutta eipä taida työrauhakaan olla ihan paras mahis. Ja tuskinpa häntä sateentekijäksi palkattiinkaan.

Olin tänään eräässä todella nastassa tilaisuudessa, josta lisää hiukan tuonnempana. Mutta Iso Kiitos, kaikki läsnäolijat!

Musiikkina olen kuunnellut viime aikoina Doorsia, hiukan syksyistä, mutta sehän on nyt. Teeman klassikoalbumien synnystä kertova sarja sai ostamaan debyyttilevynsä CD:nä ja kyllä kuulostaa hienolta. Ai niin, olinhan mä kattomassa Sex Pistolsiakin. Oli muuten erittäin hyvä show! Asia, mitä ei välttämättä olisi etukäteen osannut odottaa.

Ja joitakin biisilöitäkin on tullut tehtyä. Siitä on albumiin vielä piiitkä matka, mutta onneksi bensa on "halpaa". Nyt kun osais päättää, laulaisko suomeks vai ei..

blog 30.5.2008

Tänään näki päivänvalo uusi levyttävä duo: Kari ja Luri. Voitte ehkä nimistä päätellä, keitä nuo Mortti ja Vertti ovat. Piitkähkö pähkäily johti siihen, että jotain duunataan kimpassa, ja sinkku "Ei Meitä Kiinni Saa" on nyt olemassa. Jaetaan radioihin hetimiten ja tehdään heille oma MySpacekin, kunhan ehitään. Muutama keikkakin tehdään, on jo tehtykin.

Biisistä voi käyttää ilmausta "kesäinen". Muitakin aihioita tarkastellaan, Puolikuuta mitenkään unohtamatta. Ai niin ja se Pospisilkin. Sekin saa jatkoa. Se kun on niin kiva hiekkalaatikko allekirjoittaneelle, ja ennenkaikkea helppoa tehdä, kun tulee selkäytimestä. Olen ollut tavattoman otettu lievästä, rohkaisevasta palautteesta. Suomi ja in English eivät sulje toisiaan pois, mitenkään, lopultakaan..

No nyt meni taas vapaaksi kellunnaksi ajatusten aalloilla. Jahka vedet lämpiää, kellumme muutenkin.:)

Seven "A" Top Tracks:

The Undertones: "Here Comes The Summer"
(plus: "Jimmy Jimmy" & "Wednesday Week")
The Buzzcocks: Boredom (Control OST-version)
Joy Division: Transmission
New Order:Krafty
Ritva Oksanen: Aikeet Arvaan (sic!)
Don McLean: Vincent
Agents tai Kai Hyttinen: Muistan Kesän

blog 7.5.

Kävin eilen Radio Suomi-Popissa tekemässä pikahaastiksen uuden sinkun tiimoilta. Mukavaa turinaa aiheesta ja ja vähän sen ympäriltäkin. Kiitos, Mika ja Suomi-Pop!

Ja YLE:n Radio Suomi on ottanut Pospisilin "Next Train To Acapulco"n soittoonsa, mikä on tosi kiva yllätys! Kiitos!

Ja Hip Hei, se kyselty Tamperekin ilmaantui keikkapaikkojen joukkoon. Päivä on ke 4.6. Paikka vanha tuttu London Pub.

Ja päivä (yö) kruunautui vielä, kun kuulin hienon Rauno Lehtisen säveltämän "Annoin Kaiken" Ville Leinosen ja UMOn tulkitsemana lätkämatsia odotellessa. Biisi teki vaikutuksen aikanaan mainiossa "Vodkaa, Komissaario Palmu"-elokuvassa, Viktor Klimenkon super-esityksenä Kalastajatorpalla. Olen suuri Palmun ihailija. Ja Kokin. Leffaa on suotta pidetty Palmu-sarjan huonoimpana osana. Minusta kaikki 4 rainaa ovat timanttia. Katselulistalle lähiaikana..

Bliis, jos saa pyytää, älkää uudelleen-filmatisoiko näitä klassikoita.Mutta sen Rauno Lehtinen-konsertin voisi ajaa kokonaankin uusiksi, en ole nähnyt sitä..

29.4

Otetaanpa pieni varaslähtö vappuun. Julkaisimme tänään uuden sinkun "Huuda Hiljaa" / "Anna Anteeksi, Sade" / "Saavu Kesätuuli (live). Vimeinen noista biiseistä onkin ollut jo jonkun aikaa ihmeteltävänä MySpace-sivuillamme. Kohtsilään lataan sinne nuo muutkin.

Sinkku on äänitetty melkein päivälleen 20 vuotta siitä, kun yhtye perustettiin. Perustaminenhan meni niin, että minä soitin Artolle ja kerroin, että "soitan huomenna uudestaan ja kysyn yhtä asiaa, saat päivän aikaa miettiä". Arto ymmärsi mistä oli kyse, kävi ostamassa rummutkin ja seuraavana päivänä sovimme ekat treenit. Laulukieli oli silloin englanti. Se oli Suomi-rockin valtakieli silloin. Kieli vaihtui 1989, jolloin eka suomenkielinen sinkku tehtiin ja tarvittiin suomenkielinen nimi. Eli varsinaista Puolikuuta nimenä tulee 20 vasta ensi vuonna, mutta sama miehitys alkoi toimi siis jo 1988. Eka keikka oli joskus syksyllä Haagan Ravintola Idassa.

Arton kanssa olin soittanut jo alkuvuodesta 1983, jolloin tehtiin eka oikea Just Divorced-sinkku. Ja enkös minä vain tänään, sinkun radiojakoa tehdessäni törmännytkin Atte Blomiin, joka antoi silloisen Johanna-yhtiönsä kautta meidän tehdä tuon "Japanese Garden" / "Best Of Both Worlds"-45:n. Ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Näin toivotamme kaikille hauskaa vappua!

blog 3.3.2008

Posti toi mukavan paketin, eikä ollut pehmonen.. Pospisil-albumi alkaa putkahdella esiin. Sain tekijäkappaleen. Ylihuomenna levy ilmestyy ns. oikeasti. Wow! We´ve got an album out! Very Soon! Ja tekijä ite on innoissaan kuin teini kahdesta siideristä! Kai sen voi antaa anteeks, kun ei niitä levyjä joka päivä/vuosi yleensä ilmesty. Siis innostumisen.:)

blog 1.3.08

Kyllä hävetti katsoa J:n peliä oikein televiissiosta. Lopun antikliimaksi oli jotain, joka ei ole jääkiekkoa. Toivon mahdollisimman pitkää pelikieltoa raukkamaiselle näpeillelyöjälle. Toivottavasti ei näy enää J-paidassa ikinä.. Kertoo "joukkueen" sisäisestä tilasta. Ikävää, typerää, keskinkertaista.. Ja aivan turhaa.

blog 16.02.2008

Nyt olisi loistava sää kuvata Sunia. Pakkasta kyllä melkein 10 astetta. Viikon päästä sessio. Ääntä tarvittais silloin. Hm.. Eilen katsastamassa mukavuuslippulaiva J:tten löysäilyä taas kerran. Karmeaa katottavaa kaks vikaa erää, varsinkin toka, ei yrdeä ollut vikassakaan kunnolla, Pelicans hallitsi kontrolloidusti. Shddn menee Sveitsiin, uusi taalamies tilalle ens kaudeks. Ei tule ikävä. Harmi, eivät ottaneet Araa. Olisiko ollut mahdollistakaan? Ja pelaajat vaihtunevat 90 %:sti. Nykyaikaa..

blog 230108

Olen yrittänyt pitää muutaman päivän vapaata biisien kanssa puuhastelusta, ja paikoin onnistunutkin. Eilen kävin pitkästä aikaa matsissa. J:n peli näytti hiukan lennokkaammalta kuin aiemmin, mutta syynä oli ehkä osin Lukon suht avoin keskikenttä. Yksinhän sieltä vuorollaan tulivat, eivät kovinkaan kontrolloidusti syötellen. Lisäksi hyökkäyksiin lähtö on yhä aika hidasta. Pelataan oman maalin takaa, kuin 5-4:ssa. Nopita suunnanmuutoksia ei nähty oikeastaan ollenkaan. Minusta sellaiset ovat vaarallisen joukkueen merkki. Laukaksia oli paljon, mutta ilman maskia Vehasen tasoinen maalivahti selviää niistä. Lopussa 5-3 toi yhden 2 metrin avopaikan, eikä sitä enää missattu. Peli loppuikin siihen. Sitten tuli pari maalia, ja nyt J:t voi huokaista helpotuksesta. Joukkueen kannalta 0-0 olisi ollut parempi tulos. Se olisi ehkä pannut miettimään. Nyt tuli 3 pistettä ja hyvänolon tunne, tuo joukkueurheilun vaarallisin vastustaja. Vai tuliko? Toivottavasti ei.
 
Pelottavinta kuitenkin oli, kuinka paljon selviä maalipaikkoja J:t tuhlasi. Tavallaan jopa harmitti Vehasen puolesta, koska tämä oli selvästi kentän paras pelaaja. Vaikutelmaksi jäi, että nyt kun on voitettu yksi Eurooppa-turnauksessa yliväsytetty profiilijoukkue, voidaan taas sutia sinne tänne. Tokassa erässä peli oli jopa hyvin tasaista, torjunnatkin suunnilleen tasan. Jos Lukko olisi onnistunut yhdesti kahden ekan erän aikana niin.. Mutta J:t on joukkue, joka tekee epätasaisistakin otteluista tasaisia.

Huomasin myös, että minulla ei ole paljon suhdetta nyky-J:hin. Koska SM-liiga on viety piilon maksukanavalle, ei joka vuosi lähes kokonaan uusiksi tehty joukkue personoidu nykyään melko satunnaiselle katsojalle. Logo on kiva, silti. Ja Stapleton (jo toisen kauden veteraani..) yritteliäs, mutta ei eilen onnistunut. Silti pidän J:ta vahvana mestariehdokkaana. Kärppien nälkä ei ehkä enää ole niin kova, Pelicans ei ehkä kuitenkaan kykene niin rajuun venymiseen ja Blues, siihen ei voi uskoa ikinä. Jos joku näiden ulkopuolelta olisi aktiivinen finaalissa, se ehkä olisi yllätys, kuitenkin.

Mutta yllätykset ovatkin elämän suola. Ainakin positiiviset. Mutta sen tiedän, että SM-liiga ei ole yhtä kiinnostava kuin ennen juuri näkyvyyden mentyä. Ja maksukortteja en aio ostaa. Ennemmin lopetan TV:n katselun kokonaan. Kaupalliset kanavat eivät kiinnosta (no, okei, 24 tulee tavan vuoksi katottua, vaan hirveätä toistoa sekin jo on) ja jos YLE ajetaan maksukortin taa, niin siihen loppuu. Vaikka sama raha toki menee nyt TV-lupana. Jotenkin vain koko digitalisointi on tehnyt asiasta niin paljon monimutkaisempaa. Esim vanhassa analogi-TVssäni oli loistava kuva DVD:tä katsottaessa. Nyt analogilumisade näkyy jotenkin myös DVD:n kuvan alta. Toisaalta lumi on kivaa. Pääsee pulkan kaa..

Tulihan taas pukistua aivan tyhjästä..

blog 170108

"It´s Outa My Hands". kuten Dwight Twilley lauloi mitä 28 vuotta sitten. Pospisil is outa my hands. Posti vei sen, ilmestyy sit joskus. 12 biisiä, kesto alle 38 min. Vielä pitäs nimi keksiä. "Here Come The Vwgen Beetles", The Ballad Of John & Paul", "Mediterranean Homeboy Shoes", "Next Train to Acapulco". Toi vika vois olla hyvä. Biisithän on tehty pipo silmillä ja Monkees mielessä. Monkeesista se kaikki alkoi. Purkankuvista ja Pilofix-kitaroista. "Pilofix Guitars" Hmm. We´ll see..

Dwight Twilley oli muuten hyvää pop-musaa. Kuten Phil Seymourkin. Muistan vielä vuonna 5 ja 6 kun Rockradiosta tuli kerran "You Were So Warm" ja Beach Boysin "I Guess I Just Wasn´t Made For These Times" ja "Mona". Äänittyivät kasetille. Nykyään iPodille (Sansa se on, nuija, copycat, plays wmas,mutisee ittekseen). 12 gigaa tulee yllättävän äkkiä täyteen, mutta on se kivaa. Nonstoppina suosikkibiisejä randomina. I Luv My Sansa. Paitsi "Mona"a mulla ei oo, kun en omista "15 Big Ones"ia. Nyt Pave naimisissa Heinolassa on. Kahvia, bliis!

Muuten se olikin "Don´t Talk Put Your Hands On My Shoulder", ei "These Times". Hieno biisi yhtäkaikki!

blog 251107

Young and You´re working in a Factory
You´ll Be anxious to see the Day thru
You´ve promised Yourself a Thousand times
That next year You´re gonna go to an Evening School
But when a chance comes You´ll always have something else on Your Mind
When a chance comes You´ll always have something else on Your mind

See the Man working with his hands for a while
The result is A perfect copy
Of The Item that He made few minutes ago
Same movements in the same order
And that´s what they call professional craftmanship
Perfected Art of Thirty-four Years

Never wanted to be that way
Jump into it all ready-made
There Was A promise, But that´s all in The Past



Jotenkin noin menee lähtemättömimmän vaikutuksen itseeni koskaan tehnyt suomalainen, englanniksi laulettu rock-teksti. Sen kirjoittaja Pete Malmi on nyt siis hänkin pois.

Pete Malmi jäi unhoon, eivätkä hänen bändinsä Briardin jälkeen ottaneet tuulta alleen. Muista olleeni Tavastialla ´80 hänen albuminjulkaisukeikallaan. Hän oli se "Räkä-Malmi", jonka smaili oli väärinpäin siinä Cliftersin biisssä. RIP.

191107

Anki Lindqvistin muistolle kuuntelen sieluni jukeboxista Ne Kesäyöt ja Cumuluksen Puuvillapellot. Taas on yksi hieno ääni vähemmän..



Voisin kyllä kuunnella Cay & The Scaffoldsin Girlsinkin../

blog 15.11.09

Kinda of a homecoming! Muutaman päivän mummolassa olon jälkeen palasin kotiin valmisna katsomaan Harjunpäätä. Kaos, joka on täysin moitteetta tallentanut ohjelmaa monta (well, ainakin 2) kuukautta oli tehnyt temput. Se oli aloittanut tallennuksen heti Harjunpään loppumisen jälkeen, ja jatkanut sitä kokonaiset 29 (KAKSIKYMMENTÄYHDEKSÄN) tuntia. Sitten oli kovalevy tullut täyteen. Oh How I Love Digi. En vain muistanut sitä. Nyt minut on helppo lahjoa. Sujautatte vain tallenteen "Harjunpää ja Rakkauden Nälkä"-sarjan osasta 2 huomaamatomassa kirjekuoressa minulle. Ja mä teen mitä vaan, kuten Kelpo Pojat aikanaan lauloi. Vai oliko se sittenkin Keba? Kyllä se minusta oli Kelpo Pojat, se bändi, jossa oli sukulaisuussuhteita Seppo Kannakseen, tuohon taitoluistelun kävelevään ääneen, jonka kuulen yhä sieluni korvin sanovan: "Ja musiikkiikkinaan hänellä oli tuttu melodia Paul McCartneyn musikaalista Michelle". Voihan Rodninova! Näköjään ihmismuistikin muistaa mitä haluaa.. Pitäisköhän formatoida.:)

blog 26.09.07

Vietin eilen koko päivän Rolandin äärellä roiskiessa, ja se oli hauskaa. En osaa sanoa, onko jälki julkaisukelpoista, mutta ainakin purkaa sisältä paineita. Biisien muoto on hiukan erilainen perinteiseen Q/2-ilmaisuun verraten, mutta kieli on nyt suomi.

Lisäksi ehdin eilen kattomaan Topin ja Agenttiloiden keikkaa Tavastialla ja kyllä oli ilo nähdä erityisesti Esa niin riemukkaan vapautuneena. Keikka oli toki varsin erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta se on vain luonnollista. Jännä nähdä mitä tapahtuu Asiamiehistössä jatkossa.

Ja Jokerit oli oikein voittanut. Sihvonen oli oikeassa. Kyllä se taitomäärä lopulta löytää uomansa vaikka pelitapaa ei edelleen olisikaan. Ainakin Jatkoaika.com kertoi ratkaisun syntyneen lähinnä yksilöiden voimalla. Näkemäni yhden matsin perusteella Stapleton on tyypillisen kovassa kunnossa ja Hirso tekee varmasti paljon maaleja, koska laukaisee lähes aina itsekkäästi, oli paikka tai ei. Koskakohan kerkeisi taas matsiin. Voi mennä joku tovi. Jyppi on hieno yllätys. Dufva tekee pojista miehiä, näköjään.

blog 24.09.07

Joskus suoraviivainen roiskiminen voi olla mukavinta mitä kovalevytyöaseman edessä voi tehdä ja joskus se voi jopa antaa mukavia väliaikatuloksia. Tänään purin puhelimen viestistä tekstiaihion, joka tuli mieleeni ulkona pojan kanssa keinutellessa ja se säveltyi kuin itsestään. Hiukan pelkäsin olla niin streitti ja simppeli, mutta ainakin nyt se tuntuu hyvältä.

Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä, toivottavasti. Kohta kulmia hiukan hiomaan. Kuin puuseppä ikään.

blog 10.9.07

Nyt kun muut ihmiset katselevat Salkkareita, päätin avautua vaihteeksi bittimaailman saloihin, jotka ovat aika ovelia keimuroita. "Erittäin ovelaa!", sanoisi eräs tuntemani sanan mestari toisessa polvessa. Ei, en ole antautumassa sukututkimukseen enkä seonnut lopullisesti, kunhan löpisen.

Olen viime päivinä lueskellut kirjaa, jonka takakannessa lukee: "I´ll play whatever You want. If You don´t want me to play, I don´t play at all. I`ll do whatever You want me to do". Ei, se ei ole De Sadea tai Anais Nininiä, vaan erään minulle merkittävän brittibändin sessioiden piinaavan tarkkaa kuvausta. Kyseisen replan sanoi George Harrison; MBE.

Olen myös tutkinut muutaman biisin vaikutusta omaan mieleen, kun koehenkilöä pidetään muutaman päivän niiden kuulumattomissa. Hito, en osaa sanoa, ovatko ne hyviä vai haulikonruokaa. Jätän sen viisaammille.

Digilaatikko päivittyi, ja nyt se osaa poimia useimmat tekstitykset. Jotkut jopa oikeaan aikaan. Olikin hiukan hassua, kun Elvis tuntui laulavan säkeitä "Huulessani on jotakin vikaa/Olen tehnyt 29 elokuvaa tällä ilmeellä" Vaikka kaipa siitäkin voisi laulun tehdä. Hm, enkä tarkoita nyt h-mollia. Tällainen tekstitys kruunasi "´68 Comeback Special"in. Kesken "Tryin´To Get Back To You"ta se hiukan hämmensi. Cool silti! Kokeillaans.

"Huulessani on jotain vikaa/
siksi muistutan hiukan mä yhtä Mikaa/
joka juoksi paikalle tuotapikaa/
ja teki 29 elokuvaa yhdellä ilmeellä/
vaikka mä mietin millä hitsin ilveellä/
kun ei se muistuta edes sitä Elvistä/
ei sitä erota kännissä selvistä/
ei se voi voittaa edes tota Telvistä/
ei Emmaa ei edes Jussia/
Vaikka antaakin antaakin antaakin/
lainata ja kantaakin meidän yhteistä pukupussia"

Ei, en ole alkamassa huumorilaulun tekijäksi. Päästelinpä vaan höyryjä. Rankka päivä jne takana, rankempi edessä. Kuunnelkaapa Elviksen "Little Sister". Muistaakseni 3. kertosäkeessä hänen huulensa kuulostaa jäävän hiukan auki, kohdassa "Lil´ Sis´ Doncha..". Ehkä siinä olikin vikaa. Tai sitten olen kuunnellut väärin.:)

blog 27.8.07

Ihmeellistä touhoilua oikeastaan kuukauden ajan. Erilaiset ideat ovat tulleet ja menneet. Musiikkiakin on tarttunut kovalevylle, varsin sekalaisissa formaateissa, mutta se on sittenkin vielä pyörittelyä. Toisaalta ideat eivät synny generoimatta, olen oppinut.

Ja "kerro"-sivu on (ainakin minun koneessani) mennyt mykäksi, kuten analogi-TV kohtsillään. No, asiasta on huomautettu palveluntarjoajalle. Eiköpä se piakkoin näy.

Yleisurheilu ei oikein iske, miesten kävelyä kyllä kattelin, ja 10.000 m juoksun otin videolle, katon sitten kun on aikaa. Ei aamuyöstä voi katsoa MM-kisoja. Tai siis voi, mutta ei alkukilpailuja. Eikä finaaleja iltapäivällä. Japani on niin niin kaukana. Hollywood on vielä kauempana..

blog 16.8.07

Tänään on kulunut tasan 30 vuotta Elviksen kuolemasta. Mietin päivällä muistanko, missä olin, kun kuulin tapahtuneesta, mutta enpä taida muistaa. Varmaan jossain päin Kontulaa. Sen muistin, että oli juuri ja juuri ehtinyt kulua muutama viikko Marc Bolanin kuolemasta, kun Elvis menehtyi.

Elviksen poismeno ei silloin tuntunut kovin isolta asialta. Jotenkin nyt se tuntuu isommalta. Olenhan tutustunut syvemmin miehen musiikkiin vasta 80-90-luvuilla. Soitimmepa joskus uramme alkuaikoina encorena "Little Sister"iä.

Jos olette tilaisuudessa katsoa digilaatikkoa lauantaina, YLE Teema näyttää mainion "68 Comeback Special"in. Se on läpeensä laadukasta katsottavaa, mutta etenkin istuaaltaan vedetty "akustinen" sessio on aivan mahtava, samoin lopetus, "If I Can Dream".

Samaten tänään tulee kuluneeksi 4 vuotta Gösta Sundqvistin kuolemasta. Hänen kuolemastaan kuulemisen muistan hyvin, luin sen teksti-TV:stä. Tuli hyvin typertynyt, epäuskoinen olo. Toivottavasti YLE uusii joskus henkilökuvadokumentin, joka luo huikean näkymän munitaitoisen miehen maailmaan. Ohjelma on saatavissa myös DVD:nä, osana kokoelmaa "Keskeneräinen Sinfonia". Suosittelen lämpimästi.

En osaa päättää kuka noista kolmesta oli itselleni läheisin musiikintekijä. Marc Bolan nuoruusaikojen idoli, Elvis valtava, monumentaalinen mestari ja Gösta Sundqvist merkittävä vaikuttaja paitsi musiikkinsa, myös ehdottomuutensa takia.

Muistelen heitä kaikkia lämmöllä, tänään, mutta muutenkin.

blog 120807

Kuinka paljon mahtuu tuntoja pieneen viikkoon, se on ihme. Mökkireissu meni mukavasti, vaikka pari ekaa päivää kuluivatkin efektiivisesti puhelimessa. Onneksi, voisi kuitenkin sanoa. Olen aika hämmästynyt tapaan, jolla ns. soittajien katto-organisaatiossa suhtaudutaan kysymykseen eräässä varsin oleellisessa asiassa. Sieltä annettiin väärää infoa, jonka onneksi soitto verokarhulle korjasi.

No, minä sain sitten vihat niskaani, kun korjasin tämän katto-organisaation vastausta, joka oli kieltämättä ollutkin oikea, mutta vastaus eri kysymykseen kuin esitin. Minusta liiton pitäisi juuri olla selventämässä kapulakieltä, jota lakiteksti aika usein on, eikä vain toistamassa jargonia puolihuolimattomasti, olan yli kaverilta kysyen, kuten faktisesti ensimmäisen ottamani puhelun aikana tapahtui, ja antamalla sitten (minusta) harhaanjohtavaa infoa hyvin oleellisessa asiassa. No, tiedän, että ns. kentällä on ihmisiä väärässä käsityksessä, mutta minun oli otettava asiasta selko, koska ei ole varaa, eikä halua toimia lakia vastaan. Onneksi otin. Piste.

Sit uitiin ja poikakin sai järvikasteen. Ei itkettänyt. Sit otin samasta saunaneteisestä, jossa 14-vuotiaana kuuntelin juhannusyönä popmusiikkia radiosta nauhoittaen yhden aika merkittävän puhelun. Sen seurauksia ei tiedä vielä, mutta sanoma tuli nyt lopulta selväksi. No, olipa loppuloma sitten yhtä ajatusten mylläkkää. Kiitos kannustuksesta!

Perjantaina jatkoin puhelurumbaa, ja näin sitten jo myös valonpilkahduksiakin paikka paikoin. Ideoita puolin ja toisin. Sitten olikin unohdettava maiset murheet ja alettava valmistautua keikkaan. Pukupakko. Mahtui.:)

Ehdin mä välillä kattella todella omituista Hollies-taltiointia, jossa bändi esiintyi ilmeisesti Helsingin Kulttuuritalolla 1969, playbackinä. Taltiointi oli varmaan tehty ennen konserttia. Huvittavinta olivat välispiikit, joissa varsin leipääntyneen oloinen Allan Clarke esitteli biisejä oman aikansa tyyliin. "He Ain´t Heavy" ei ollut tuolloin vielä ilmestynyt. Ilmeisesti väliaikanen aallonpohja, kun olivat Suomeenkin eksyneet. "Sorry Suzanne" on yksi parhaita biisejä ever. Tony Hicks on kyllä loistava kitaristi, hienoja fillejä ja joka soolo asiaa, vaikka levyltä tulikin. Kattelin mä Spencer Davies Groupinkin, joka kyllä sekin oli aika uskomaton sessio. Dimples.

Pienenä aina mietin, onko Holliesin Allan Clarke sama kuin Leeds Unitedin maalivahti. Ei hän ollut. Leeds oli mun suosikkijoukkue, kun aina lauantai-iltapäivisin kateltiin Englannin liigan jalkapallo-ottelua. Sen matseja näytettiin aika usein. Poika on 3-vuotiaaksi uskomattoman hyvä futaamaan. Kyllä mä vielä sille pärjään, mutta parin kesän jälkeen voi olla vaikeaa..

Ens kesänä on futiksen EM-kisat ja lätkän SM-liigan alkuun kuukausi. Hitsit!  Hit´s It! Ei se elämä tähän lopu, sittenkään! Jokereillakin on taas maalivahti. Yes!

blog 5.8.

Lomamatkalla jossainpäin loma-Suomea. Ottakaa viipymättä yhteys lähimpään puhelimeen. Toistan, ottakaa viipymättä yhteys lähimpään puhelimeen..

Tää sukeltais järveen huomenissa.:) Kuten huomaatte, polle vaatii lepoo..

blog 5.7.07

Liian kuuma tehdä mitään järkevää, enkä ole sitä juuri tehnytkään. Tämä päivä piti pyhittää aivan, aivan muuhun, mut lopulta jouduin päätymään avaamaan Rolandin ja kuuntelemaan keväisiä keikkoja. Kyllä niistä livelevyn saa hyvin. Mut sit joskus. Onneks tulivat talteen..

blog 29.06.07

Täältä tullaan Länsirannikko! Strangeways here we come!

blog 28.6.07

Nythän sille voi jo nauraa, mutta kyllä se silloin oli surkuhupaisaa, korkeintaan. Jäimme viimeksi siihen, että oli hankkinut digitaalilaatikon ja se odotti kytkemistä. Siitä muodostuikin melkoinen savotta. Antakaas, kun setä kertoo..

Laatikko pakkauksineen oli kietoutunut sinetinomaiseen nauhaan. Otin käteeni työvälineen, sakset ja napsaisin sinetin poikki. Huoneen (kerrostalohuoneisto, ohkaset seinät) täytti noin 100 dB:n napakka hälytysääni:" Viu-viu-viu-viu-jne". Se olikin, peijoona hälytin. Kassa oli unohtanut ottaa sen pois. "Viu-viu-viu-viu-jne.." Think, think, think! Iskin hiukan mustekalaa muistuttavan, punaista välkkyvän kapistuksen saunaämpäriin, jossa oli vettä. Allokoin veden kytkevän oiki kaikki mahdolliset piirit, ja varmaan melu lakkaisi. Kattia kanssa. Melu oli siedettävällä tasolla, koska vesi ei johda ääntä hyvin, mutta kapistus toimi uskomattoman hyvin.

Kaivoin esiin kuitin, jossa ei ollut ostopaikan puhelinumeroa, mutta takuutodistuksessapa oli. Soitin. Esitin asiani hyvin kohteliaasti. Minut yhdistettiin osastolle jossa tiedettäisiin. Esitin asian uudelleen. Ei kuulemma olisi mitään tietoa, miten tulisi menetellä. Koitin selittää olevani vain viaton asiakas ja että minulla on vielä vähemmän keinoja sammuttaa masiinaa. Mies ehdotti, että toisin hälyyttimen paikan päälle. Siis kulkisin huutava hälytin kourassa pihalla, sitten ajaisin se autossa hypermarkettiin, jossa jatkaisin matkaa jalan ns muina miehinä, iloisesti vihellellen kädessäni rakkine, joka pitää sanoisinko kohtalaisen kovaa ääntä. Näin silmissäni lööpin "ENTINEN POP-LAULAJA YRITTI VARASTAA !!" ja muutamia muita. Annoin ymmärtää, että se ei ole optio. Annoin miehelle esimerkin nostamalla hälyä vedestä. Hän lupasi palata asiaan.

Varsin ripeästi ilmeisesti vuorovastaava soitti uuteen puhelimeeni, ja tarkisti kuittini numeron. Hyvä. Ei ollut ainakaan varastettu. Ehdotin, josko joku tulisi hakemaan kiljuvan laitteen pois välittömästä läheisyydestäni. Aloin olla aika väsynyt tilanteeseen. Miellyttävä naishenkilö lupasi irrottaa jonkun hommaa hoitamaan, koska yötä ei olisi kiva viettää ko äänen säestyksellä. Aloin asentaa itse boksia, mikä ei sekään ollut helppoa, fyysisesti. En halunnut purkaa koko räkkiä, vaan yritin ujuttaa boksin VHS-nauhurin päälle. Vartissa se oli paikallaan. Puhelin soi taas.

Hälyä oli tultu oikein taksipelillä hakemaan. Kuin ihmeenkaupalla keksin juuri viime hetkellä, että kun laitan vekottimen tyhjään muoviastiaan vesihauteessa ja tiukassa kannessa, voi muodostunutta pakettia kuljettaa muovikassissa melko huomaamatta. Tunsin pientä nolostumista, koska olisinhan näin menetellen voinut välttyä itsekin varkaan "leimalta" melko hyvin. Mutta keksin sen vasta viime hetkellä. Kiitos ja anteeks!

Itse boksi toimi kuten oletinkin. Ei se tahtonut löytää kanavia, mutta valikkoja selailemalla sain sen toimimaan. Tosin juhannuslätkää se ei lopulta tallentanut, koska "kanavaluettelo on päivitetty, kaikki nauhoitukset on katkaistu", joten se niistä Ruotsi-peleistä. Eikä se mitään, että se tallentaa ohjelmat melkein kokonaan, vaikka juuri myyntivaltti oli se, että se osaa poimia ohjelman todellisen loppumisajan. Mutta kun sen ulostulon kytkee nauhoittavaan laiteeseen, voi taltioida liikkuvaa kuvaa ja ääntä vähän kuten 80-luvulla ikään. Silloin kun ostin ekan, Luxor-merkkisen videon, jossa oli langallinen kaukosäädin.

Ajastettua nauhoitusta en uskalla enää ajatella, sen opin eilisen Dave Lindholm-paketin jokaisen osan lopun jäädessä tallentumatta. Onneksi olin vetänyt piuhan toiseen koneeseen, joka tallensi tuttuun Sonymaiseen tapaansa. Minun laitteessani lukee merkkinä Kaon, mutta olen alkanut kutsua sitä Kaokseksi. Ehkä huonoon manuaaliin syventymällä oppisi tekemään säädöt kohdilleen, mutta so what. From now on I do stay loyal to my Sony ´til deaf do us apart.

Olen oppinut, että on kanavia kuten Jim, joilta ei tule siis yhtään mitään katsomisen arvoista, ja kanavia, joilta ei tule sitäkään. Mutta boksi on, ja uutiset näkyy. Kuva on kieltämättä hyvä, mutta sitä en osaa tarpeeksi arvostaa, koska katson useimmat ohjelmat yöllä  Sonyltä Super Extended Playnä, eli huonoimmalla kuvanlaadulla. Vain lätkä ja fudis ovat mahdottomia seurata SEPpinä. "Presidentit"-sarja toimii hyvin säästölaadullakin.

Pakko myöntää, että "Lähikuvassa"-dokumentit ajoivat tähän notooriseen hankintaan, mutta kai se lopulta olisi tullut tehtyä muutenkin. Kun on televisiota tottunut katsomaan 4-vuotiaasta. Meille tuli TV 1965.

Ai niin, tein tänään demoja. Soitin surinakitaraa pikku VOXin kautta. Se on kyllä analoginen, tosin transistoroitu. Toivottavasti Posti vai mikä-sen-nimi-nyt-on vie ne huomenna perille.

blog 18.6.07

Nyt kun juhannussää onkin jo näköjään alkamassa, on hyvä tehdä vähän hommia, ikäänkuin niitä töiksi voisi sanoa. Sen verran kuitenkin, että varoituksen sana: Älkää hukatko puhelintanne mihinkään, tai jos hukkaatte, ottakaa ennen sitä ns. tärket numbat eli numerot ylös vaikkapa paperilapulle. Ette jää informaatiokatkokseen elikkäs tiedotuspulaan, joka koskee toki vain teitä itseänne, mutta, jonka vaikutus voi olla kuin olisitte about yksin koko maailmassa. No, eihän se totta ole, vaan harhaa, mutta.. Nimimerkillä "Tässä sen piti olla, vaan eipä näemmä ole"

Nykyihminen (ainakaan minä) ei osaa edes tärkeimpiä puhelinnumeroita ulkoa, ja luetteloista niiden etsiminen voi olla aika turhauttavaa puuhaa..

Nyt puhelimen ostoon, ja takas miksaamaan. Jotain..

.. Ja voi yhden kerran. Peruspuhelimen lisäksi mulle myytiin digilaatikko. En siis pääsekään eroon television mieltä latistavasta, keskinkertaistavasta vaikutuksesta. Nyt kuuluu kysymys "Are you man enuff ?". nimittäin purkamaan ton hubin, ja kykemään kaiken uusiksi. Siten että signaalia tulee ja menee. Ja onko conax-kortinlukijaa?

Voi yhden kerran jos toistamiseenkin sanonko mä..

29.5.2007

Snadia taukoa hommailuissa, koska se, mitä luulin korvakivuksi/lukkoutumiseksi, olikin ilmeisesti hammassärkyä. Juurihoito sucks! Tai ei se itse hoito, kun on puuduksissa, mutta kipu on jälkeepäinkin aika messevä. Enpä taida katsella elokuvaa "Maratoonari" ihan vähään aikaan.. Siinä sivutaan hammaskipua myös. Alice Cooperin "Unfinished Sweet" olis kyllä hyvää soundtrackiä just nyt.

Tämä kaikkinensa aiheuttaa sen, että luurit päässä ei kestä oikein olla. Mutta pari päivää kun kuluu, niin kai se siitä asettuu. Eikähän tämä nyt ole tokikaan kovin vakava asia, olen vain niin tottunut puuhasteluun, että paikallaan on vaikea olla. "I Can´t Do A Thing Cause I Can´t Relax / And I Can´t Relax Cause I Can´t Do A Thing" lauloi Comsat Angels aikanaan. Mainio bändi. Oli.

Eilen kattelin kyllä -toisella korvalla, kirjaimellisesti- Oasiksen Hurricane-vedon, ja kyllä rokki on poikaa. Ilmeisesti koko sarja uusitaan nyt, eli on kuin eläisi viime kesää uusiksi. Kesä jonka kerran kadotin..

Topi on palannut Agenttiloihin, ainakin hetkeksi. Pakko mennä johonkin todistamaan tätä. Hienoa, etteivät Asiamiehet jää laakereille lepäilemään!

Blog 24.05.07

Viikon demostelut on pikkuhiljaa demosteltu. Onpa tullut myös yllättäviäkin yhteydenottoja, ja jouduimmepa (Pasi) myymään pari kertaa "ei-oota"kin, mikä on kyllä aika poikkeuksellista meillä päin. Mutta päällekäisyyksille ei voi mitään.

Mokasinpa muuten pari päivää sitten oikein perusteellisesti kysymällä eräältä tämänvuotiselta listaykköseltä "Joko uusi levy on tullut?". Oli kuulemma tullut, mutta hän oli (onneksi) niin hienotunteinen, ettei pudottanut mua jostain omista ajatuksistani. Sori. EI ollu tarkotus dissata, ei tosiaan. Mä en vaan hiffaa aina kaikkee häkellyksissä..

DeMiksattu on niin, että Sonyt on muodostaneet korvaan oman painekammionsa, ja kun sen avaa, alipaine muodostaa.korvakäytävään tyhjön. Ns. musta aukko mun päässä, painkiller auttaa. Olisin mielelläni miksannut pari albumiraitaakin uusiksi kesäsinkuksi, mutta sellaista ei nyt sitten kuulemma julkaista, ja ihmiset kuulemma hämmentyvät, jos radiossa soi eri miksaus kuin albumilla. Perustehan se on sekin.

Mutta kesä on tulossa, vaikka tänään satoikin. Se on Conversea jalkaan ja hupparia niskaan ja puistoon! Vaikka ihminen, joka tekee minusta paremman ihmisen nukkukin yhä. Hänellä on oma polkupyörä. Sai nimpparilahjaksi.

Blog 16.5.07

Demostelu jatkui pikku korjauksin. Olin tavallaan aika tyytyväinen, vaikka mitään isoa en ole saanut tehtyä. Usein Roland tuijottaa mua kutsuvana, mutta ajaudun keittämään kahvia tai jotain. Sallin sen joksikin ajaksi itselleni, kun olin niin ahkera veroilmotuksen kanssa. Mutta en kovin kauaksi.

Löysin kuin löysinkin kauan hakemani Captain Sensiblen "Happy Talk", YouTubesta. Sieltähän ne kaikki. Musta se on hieno kipale, jostain musikaalista, koska se on Rogers-Hammerstein (South Pacific?). Mutta aivan valtavan hieno melodia, joka toi mieleeni ajan 25 vuotta sitten. Mulla ei taida olla sitä sinkkua, mutta muistelen sen b-puolen alkavan juhlallisella julistuksella "And Now Captain Sensible´s playing the Oberheim sythesizer for your listening pleasure". Sit tulee kai pätkä synaulinaa ja joku markan punk-pop-ralli rytmikoneen komppiin tehtynä. Täytyy käydä divarissa ettimässä joskus.

Minä pidän kaikesta oudosta. Tai en kyllä läheskään kaikesta..

Blog 15.5.07

Sain tänään huomata kuinka pienissä asioissa ihmisen onni on. Huomio on täysin irrallinen, mutta laitoin sen muistiin eniten itseäni varten. Osaksi se kyllä liittyi siihen, että 2 pv kestänyt veroilmoshou on ohi. I Did It! Se on aina yhtä työlästä. Mutta verotoimistostapa sai karkkia.. Ihan oikeasti tarjolla oli namusia, joiden kääreessä luki www.vero.fi, tai jotain. Vuoden päästä taas suu makeaksi.

Ja viime viikon sessiorupeama jatkunee demoilun merkeissä, jahka helatorstaikista on selvitty. Ennakoimani euroviisulyöminen lööpeissä ei (onneksi) alkanut, mutta nyt haetaan syyllistä sille, jonka takia Suomi ei olekaan taaskaan jääkiekon maailmanmestari. Minä luulin, että ne ottelut käydään siellä kaukalossa, mutta nyt on löytynyt kaksi pahaa miestä, jotka eivät ole olleetkaan kaiken aikaa samaa mieltä kaikesta, kuin kaikki muut. Ja sehän, kuulkaas, se ei Suomessa ole tunnetusti kovin hyvä juttu..

Tästä innoittuneena etsin taas tieni Sihvosen sivuille, ja löysin tiukkaa analyysiä. Pitää kaivaa Summasenkin kirja esiin ja lukea uudestaan. Alankin kutsua sitä pelikirjaksi. Siinä on hyviä juttuja, lukekaa, jos saatte käsiinne. Jos meinaan lätkä nappaa.. On mulla Vellu Ketolankin muistelmat jossain, mutta hyväkuntoisesta Antero Raevuoren ja Jyrki Otilan "Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä"-opuksesta olen valmis tekemään tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Sama pätee "Jokerit Liukkaalla Jäällä"-historiikkiin, joka kertoo suosikkijengini vaiheista oliko 80-90-lukujen taitteeseen. Niitä ei saa helposti divareistakaan. Eihän Jokrut divarissa, sentään, paitti sillon joskus..

Mutta onni on pieni hetki. Se on ihmisen parasta aikaa.. Tekis mieli kuunnella Rauno Lehtisen "On Hetki", mutta en muista onko mulla Mårtenssonin originaalia missään. Ehkä kuuntelen Chrisse Johanssonin "Uneen Aika Vaipuu", koska se on myös upea. Kuinka joku voikin keksiä sellaisen tekstin biisiin, jonka alkuperäisnimi on "Charly", ja jonka on levyttänyt Santabarbara. Elämä on ihmellistä.. Hei, "24" on kattomatta. 42 minsaa tiukkaa toimintaa.

Blog 9.5.07

Päätinpä sitten juhlia tänään 4-vuotista tipatonta toukokuuta korkkaamalla. Nimittäin uuden iisakin kirkon, joka saattaa ehkä joskus saada muotonsa läjänä suomenkielisiä lauluja. Eli suomeksi aloin tehdä biisejä. Varovasti. Vanha on kankea, mutta pulputtava synasoundi avasi korvani ja tajusin: "Vitsit, hei, tää kuulostaa Puolikuulta." Soitin vielä nopeasti akustisia kitaroita, ja voila. Biisi demomiksautui Philipsin CD-äänittimelle (jonka näyttö on himmentynyt, trackin numban saa arvata..)

Jos kuulostaa arkaa´iselta, niin onkin sitä. Olin pyhästi luvannut itselleni, että ei enää Puolikuuta tai suomeksi. Vaan nefer sej nefernefer. Pari onnekasta yksityistä, toisistaan riippumatonta tapahtumaa sai tämän aikaan, mutta ehkä on parempi, kun en ala selittää. Kuulostaisin vain hullummalta, kuin olen. Joka tapauksessa viime kesästä ylläni leijunut pilvi väistyi ainakin hetkeksi.

Mutta mukavinta oli, että musiikin renkuttaminen kovikselle oli taas suomeksikin mukavaa. Se palautti mieleeni vanhan mietelmäni, kuinka musiikki-bisneksessä olen mieluiten tekemisissä yhdyssanan alkuosan kanssa. Sitä noita alkuvuoden lontoonkielisiä biisejä rapsutellessani olen pitänyt ohjenuorana. On hauskaa kun on mukavaa.. Maailmat eivät ehkä suljekaan pois toisiaan.

Blog 2.5.07

Uudempi osa blogista alkaa tänään 2.5.2007. Ensimmäisen kirjoituksen ainoa tarkoitus on muistella lämpimästi Eeki Mantereen muistoa. Mies, jonka Suomen kansa muistaa parhaiten Viktor Kalborekina oli paljon muutakin. Hullujussi oli ensimmäinen "oikea" bändi, jonka näin livenä Kulttuuritalolla syksyllä 1973. Olin samana päivänä kuullut ensimmäisen kerran Hurriganesia radiosta. Hullujussi lämmitteli Gary Glitteriä. En muista paljoakaan, mutta heidän kaksi ensimmäistä albumiaan löytyvät yhä hyllystä. Omistin Toivelauluvihon, jossa oli "friduna Skigunan" sanat. Fyysitä väkivaltaa välttääkseni jouduin kirjoittamaan ne luokkatoverilleni ruokatunnilla. Muistan ne yhä ulkoa. "Prey tsibi tse mama looki stree/jane asoloma aaketu klos tome/laikö fyrtsyrisga onö shanana sqköö/friudana skiguna aaketu abalima oblaa.." En tuolloin tajunnut, että ne olivat naljailua Remu-englannille.

Istuin kerran samassa ravintolavaunussa Eeki Mantereen kanssa. Hän oli seurueessa, en tohtinut mennä sanalle, vaikka olisi ollut kiva paiskata kättä. Taidan etsiä sen video-kasetin, jossa on Hullujussi-special. RIP, Eeki M. Pidän pienen hiljaisen hetken..



.. Bulvania has left the Finland.:(

Marrasjoulukuu 2006

11.12

Koelevy on nyt hyväksytty ja e-mail kertoi mulle julkaisupäivän, 31.1.2007. Olen hyvin tyytyväinen, että liki 3.n vuoden urakka on pian takana. Se on todella vaatinut omat uhrinsa. Mutta ne on asioita, joista en puhu, täällä.

Nyt asiat ovat toisten käsissä. Mulla ei ole enää omakohtaista suhdetta levyyn. Se muuttuu aikanaan osaksi levyhyllyn sitä kohtaa, jossa muutkin omat CD:t ovat. Lopulta sen teon, ilot ja itkut unohtaa. Siitä vieraantuu. Mietin kovasti, onko asia myös oikeassa elämässä niin. Vertasin aiemmin levyjä lapsiin, silloin kuin minulla ei ollut lasta. Toivon ja aion yrittää kaikkeni, että niin ei kävisi in real life. Se vaatinee muutoksia nykyisiin kuvioihin. Mun on tultava ulos norsunluutornista. Mun on alettava tajuta, että elämää on bändin ulkopuolella, vaikka olen niin usein sulkenut sen pois. Elämä bändeissä on valheellista.

Olen prosessissa. Matkalla. En tiedä vielä minne.  Someplace good, I hope. Suomeksi se kuulostaisi kornilta. Ehkä siksi teenkin nykyään biisejä enemmän englanniksi. Taidan kuunnella hiukan New Orderia, ennenkuin velvollisuudet kutsuvat. Se on hyvää sountrackia itsetutkiskelulle..

Kuulin videovuoraamossa yhen kivan biisin ja sain selville, että se on Bob Sinclair. Onslow sisälläni sanoo: "Nice!". Luulen että se ei tarkoita Nizzaa..

6.12

Nyt on koelevy tehty ja kuunneltukin. Puolikuu-albumi on siis saanut hahmon, sillä on ilmiasu, ja sävy joka on lopullinen. Eilen oli tyhjä olo, tänään helpottunut. Aloin pitää tätä blogia kai noin 1,5 v sitten. Nyt tämän aiheen tiimoilta ei ole uutta kirjoitettavaa. Se, miten albumi teknisesti edistyy CD-tehtaassa ei ole minun silmieni alla.

Juhlin masterointia entisen perinteisen koelevykännin sijaan Jokerit-Kärpät ottelulla. Jokerit voitti, mutta katselin peliä kyllä hiukan hajamielisenä. En tuntenut suurtakaan riemua. Hassua olen nähnyt muutaman päivän aikana sattumalta eräitä kasvoja, jotka liittyvät yhtyeenkin historiaan kuka enemmin, kuka vähemmin.

Kun on informoitavaa "Seis Maailma"n tiimoilta, kerron siitä. Julkaisun pitäisi ajoittua tammi-helmikuun vaihteeseen. Kiitos, että olet jaksanut lukea näitä aika ajoin sekavia ja aaltoilevia ajatuksia!

5.12

Hiukan tyhjä olo. Tehtiin kannet tänään. Tai siis eilen. Nyt on jo huominen. Ihan ok tuli, mun mielestä. Mahdollisuuksia oli tuhansia. Nyt tuli tällanen. Näätte sit pian.

Harmi, Kokkola siirty taas. Mutta levykin siirty, ja se oli myyty sitä varaa, ymmärrän, vaikka kurjaa olikin. Onneks Mauno jakso äsken takoa optimismia meikäläiseen. Se on kyllä pelastanu mut monesta. Levylle tulee 3 sen ja mun kimppatekstiä.

Masterointikin on jo alkanut, huomenna menen kuunteleen, mitä Minerva on saanu mun sekavista miksauksista ja muistiinpanoista aikaan. Luulen, että se betraa niitä, koska se on niin pro, ja kuitenkin innostunut siitä, mitä tekee. Ai hitsi, mä en oo muistanu tehä sitä Tears For Fears CD:tä sille vinyyliltä, vaikka lupasin. Mä aina lupaan niin paljon ja aikaa on vähän. Mä teen sen, mut just nyt en voi.

Tämän illan jälkeen tai siis huomenna levy on pois mun käsistä. 3 vuotta mun elämästä. Yli 40 biisiä. aluks oli 11, sit pyydettiin lisää ja mä tein. Seuraavaks teen sen englanninkielisen terapialevyn, vaikkei sitä kukaan kuule.

Mä oon aika väsyny, mut en malta nukkua. Mua pelottaa levytyksenjälkeinen masennus. Tämä on totta, ei julmaa pilaa raskaudenjälkeisestä. Asiat ovat sukua toisilleen, vaikka eri kokoluokkaa. Lapset ovat oikeita, ihmisiä. Levyt ovat vain lasinpalasia, joissa on ykkösiä ja nollia. Ennen luulin että levyt on mun lapsia. Nyt tiedän, että se ei oo niin.

Mä taidan juoda kupin kahvia, käydä kävelyllä ja saunassa ja sit olla valmis nukahtamaan huomiseen. Isillä on huomenna töitä.

26.11

Yritän keikanjälkeisessä palautumistilassa kertoa joitain henkilökohtaisia käsityksiäni Juice Leskisen (R.I.P) tuotannosta, jota toki olen kuullut ja lukenut vain pienen osan. Eniten olen kuunnellut hänen ´70-luvun tuotantoaan, joka oli lähes kauttaaltaan nerokasta. Hän, kuten myös Hector ja Isokynä Lindholm (osittain myös Mikko Alatalo) loivat aivan uuden lähestymistavan suomenkieliseen laululyriikkaan. Heidän vaikutteensa olivat ensikertaa sekä suomalaisia mutta myös anglo-amerikkalaisia. Siksi heidän varhaisilta levyiltään on kuultavissa jotain, mitä ei oltu aiemmin kuultu suomeksi laulettuna. Levyt elävät. Ne eivät katoa. Voi olla, että sellaista oivaltavuutta ei enää kuullakaan.

Näin Juice Leskisen livenä, yleisön edessä, muistaakseni neljä kertaa. Minuun teki suuren vaikutuksen hänen loistava lavapresencensa. Läsnäolo. Hän, ehkä voimakkaammin kuin kukaan muu näkemäni taitelija kykeni aistimaan yleisön reaktioita ja vastaamaan niihin välittömästi. Tällainen "käsikirjoituksesta poikkeaminen" on hienoa katsella, milloin se ei muodostu itsetarkoitukseksi. Näkemilläni keikoilla tasapaino musiikin ja kuoliaaksinaurattamisen välillä oli juuri sopiva. Juicen keikat olivat hienoja, muistelemisen arvoisia tapahtumia, ja se, että ne loppuivat Maamme-lauluun oli minusta kohottavaa. Se ei tuntunut halpahintaiselta yleisön kosiskelulta, vaan perinteiden vaalimiselta. "Jos radiossa ohjelma loppuu Maamme-lauluun, täytyy minun keikkojenkin loppua", muistan kuulleeni/lukeneeni perustelun. 

Kirjallisesta tuotannostaan olen lukenut vain ensiromaanin "Kuka murhasi Rock´n´Roll-tähden". Sitä on erittäin vaikea hankkia, mutta se on yksi parhaita koskaan lukemiani pop-kirjoja. Suosittelen. Samoin voin varauksetta suositella Juicen kääntämää "Paperback Writer"-pokkaria, jossa irvitään lukuisien Beatles-yhtyeen ympärillä velloneiden myyttien kustannuksella. Jos joku omistaa ensiksimainitun, ja on halukas luopumaan siitä, otan tarjouksen mieluusti vastaan. Olenhan minä lukenut myös muistelmansa ja Harri Rinteen hänestä  kirjoittaman kirjan.

Oli kuin kohtalon ivaa, että näin Juicesta unta 2 pv ennen hänen kuolemaansa. Se on toki sattumaa, mutta silti tuntuu hiukan pelottavalta. Tarkennettakoon nyt vielä, että en tuntenut häntä mitenkään muuten, kuin median välityksellä. Kaikki käsitykseni hänestä ovat täysin median luomia. Mutta minulla on sellainen tunne, että aika, jolloin media oli laajemmin kiinnostunut Juice Leskisestä musiikillisena ilmiönä oli ehkä toisenlaista. Voi olla, että olen väärässä, mutta minä luotin senaikaiseen tiedonvälitykseen huomattavasti enemmän, kuin nykyiseen. En sen osalta, onko joku asia totta vai ei, vaan onko se tiedottamisen arvoinen.

Muistan ikuisesti, missä olin kun kuulin John Lennonin kuolemasta. Samoin Urho Kekkosen. Luulen, että tulen muistamaan saman myös Juice Leskisen kohdalla. Ehkä itselleni mukavimman muiston hänestä jättävät TV-ohjelmat "Erään laulun synty" ja "Pääosassa Juice Leskinen". En malta olla kertomatta, että molemmat saa kätevästi DVD:llä, jonka ulkoasu muistuttaa erehdyttävästi sinikantista vihkoa. Itselleni läheisimmät albuminsa ovat "Per Vers, Runoilija", "Tauko 1" ja "Tauko 3 (xv yö)"

Pauli Matti Juhani Leskinen oli mies, joka otti Bob Dylanin, Beatlesit, tanssilavat ja Reino Helismaan ja yhdisti ne Juice Leskiseksi jonka me tunnemme. Juankoski, Here I Come!

25.11

Herään keikan jälkeiseen aamuun. Puhelimeen on tullut tekstiviesti. Päivän suru-uutinen, kehottaa katsomaan teksti-tv:stä. Mestari on poissa. Yksi kolmesta Suuresta. Olo on jotenkin typertynyt, vaikka toisaalta tämä ei aivan yllätyksenä tullut, sen verran pelkän mediankin kautta on kuvaa saanut. Muistelen "Syksyn Sävel"en sanoja. Jos muistaisin ne, laulaisin sen varmaan illalla. En ole varma osaanko niitä. "Marilyn" lähtisi paremmin.

Pidämme hiljaisen hetken Pauli Matti Juhani Leskisen muistolle.

../

23.11

Näimmä viime yönäkin jotain unta, mutta en ihan noin psykedeelistä, kuin ed. Se oli ihan pakko panna talteen.

Taas taas taas tuli sadepäivä, ja mehän juhlistimme pojan kanssa sitä keskeyttämällä miksaukset ja pukeutumalla sadetakkiin sekä kurahousuihin. Pihalle, tai, puistoon, kuten hän sanoo. Totuuden nimessä on tunnustettava, että itse en ollut kurahousuissa, vain tavallisessa tuulipukutyyppisessä univormussa, joka on yhtä vanha kuin vuosituhat, tai päivää vanhempi. Muistan sen siitä, että ko. anorakissa vedin elämäni ainoan palyback-live (should read: playback-live) keikkani Milleniumina Pihtiputaalla ulkona. Pakkasta about -30.. Pakko maimata, ei voinut vetää.

Speaking of anoraks, mulla on nyt pieni probleema. Jos se olisi kouluaine, sen otsikko olisi Between Two Loves, Kahden rakkauden välissä. Älkää pelätkö, en aio kertoa teille mitään paljastuksia, vaan on vain hämmentävää, kuinka tällä viikolla rakkaus on todella tullut kaupunkiin. Tai siis riippuu missä kaupungissa asuu.

Ensin The Beatles-yhtyeen nimissä julkaistiin sekavahko kokoelma musiikkia otsikolla "Love", ja tänään se toinen Love, Mike Love of The Beach Boys fame "konsertoi" vanhassa kunnon DDR-hallissa. Mun oli sitten pakko mennä, kun en voinut poiskaan pysyä. Ostin lipun siitä edestä herrasmieheltä, joka tuntui omaavan ylimääräisiä. 30 E, ok parempi, kuin 55 vai mitä se kassalla olisi ollut. Auto parkkiin ja halliin.

Bändi asteli pimeässä lavalle. Näkyvys oli hyvä, soundi keskinkertainen ja laulut pääosin loistavia. Mukaan oli otettu myös Bruce Johnston, jotta nimi The Beach Boys olisi edes jotenkin oikein. Onneksi taustajoukoissa oli pari osaavaakin laulajaa, keyboardisti, jonka nimi meni ohi ja basisti, joka oli kyllä kaukaa hiukan ´65- Brian Wilsonin näköinen. Siksi juuri hän oli varmaan yhtyeessä. Itse isäntä tyytyi laulamaan melko ohuksi käyneellä äänellään eniten taustoja ohi mikin ja ehkä hyvä niin. Johnstonin soolonumero, "I Write The Songs" olisi ansainnut tulla kokonaankin, varsinkin kun Hra Love heti seuraavaksi kertoi puisevia vitsejään.

Uskomattominta oli kuitenkin, että kertaakaan ei mainittu sanallakaan laulujen (90 %) säveltäjää. Brian Wilsonia.. No, ehkä se ei Miken mielestä ole niin tärkeää. Carl Wilsoninkin  mainitsi Bruce hiukan anteeksipyydellen, kun totesi, että hän laulaa seuraavaksi Carlin soolon "God Only Knows". Hän kertoi aivan oikein, että alkuperäisellä levyllä hän itse lauloi vain aivan pienen harmoniapalan. Se osoitti edes jonkinlaista arvostusta Wilsoneita kohtaan.

Yleisölle tämä ei varmaan näytellyt suurtakaan osaa, ja tavallaan turhaa kitinäähän se onkin. En kitisiskään, jos konsertti olisi ollut (etenkin Mike Loven osalta) erinomainen. Nyt se oli keskinkertainen. Mutta musiikki itsessään oli hienoa.

Toisaalta minua on jo alkanut hiukan tympiä "piireissä" harrastettu Brianin palvonta. Ehkä paras olisi, jos Wilson ja Love tekisivät yhdessä (Johnstonin kanssa) keikkoja. Se vain taitaa olla mahdotonta. Mutta tänä iltana aion kuunnella luureilla "Live in London". Vaikka Brian ei ole tuollakaan levyllä mukana äänessä, on hän hengessä. Mutta se on jo 40 vuotta vanha levy.. Akselilla Beatles-Beach Boys tilanne on tämän viikon osalta Love-Love, 0-0..

Huomenna on keikka. Outoa. Ja masteroinninkin varasin. Kyllä tämä nyt alkaa levyltä näyttää, kuulkaapas..

22.11

Miksaajan psykedeelinen uni, osa 1. Summer in the City:

Seuraava on kirjoitettu aamulla, koska unilla on tapana unohtua. Näin unen  viime yönä, eli just äsken.

Olen päätynyt laulunteko-sessiooon legendaarisen suomalaisen lauluntekijän kanssa. Ei sen, jonka nimi tuo mieleen evakot ja piirakat, ei sen, jonka nimi tuo mieleen mäen alla sijaitsevan asumuksen, ei sen, jonka nimi on suomeksi Lehtosaari vaan sen, jonka nimi tuo mieleen puolisonsa kuoleman kautta  menettäneen ihmisen, savolaista aatelia vielä perään..

Riimejä syntyy helposti, olenhan mestarin kanssa hommissa. Teemme muutaman biisin tosta vaan, ja vaikka totean, että niillä ei varmaan ole mitään käyttöä, koska ovat senverran omalaatuisen kuuloisia, niin niitä on kiva tehdä. Vanha ruodarimme  Anssi vakuuttaa biisien olevan hyviä. En muista niistä kuin yhden riimin, "Hei V-ttu Hoo/no kato emmä oo". Sitten uni muuttuu, kuten unilla on tapana.

Olemme miksaamassa Q/2-albumia. Eräs biisi on sen verran Beatles-vaikutteinen, että olemme laatineet sitä varten oikein mallinnuksen. Mallinnus ei ole kuitenkaan digitaalinen, kuten yleensä, vaan analoginen. Olemme rakentaneet Abbey Roadia vastaavan nukketalon, ja sen uumenissa kulkee käytävä, jonka sisällä biisin lauluraita on. Ongelma on se, että laulun tasoa, volumea suhteessa säestykseen pitäisi nostaa, mutta kukaan ohikulkevista huippuosaajista ei keksi miten tätä mallinnusta käytetään. Päättelemme, että "raidan" anodijännitettä tulisi nostaa, silloin laulun taso nousisi. Emme vain tiedä, mikä mallinnuksemme putkista on se oikea, mikä sen sarvista on anodi, mikä katodi ja mikä hila, ja vielä kuinka nostaa ko jännitettä.

Joku keksii ratkaisun. Soita Beatlesin levy-yhtiöön, ehkä siellä tiedetään. Tai ainakin voivat lähettää "Love"-albumin, jotta voimme vertailla onko biisimme laulu liian hiljaa vai kovaa. Puhelinkeskus ei osaa yhdistää minua mihinkään, eikä voi lähettää albumia, koska se ilmestyy vasta torstaina. Nyt on keskiviikko. Kysyn, eikö heillä ole mitään ennakkokasettia, jollaisia arvostelijoille usein lähetetään. Ne ovat kuulemma loppu, lisää tulee ensi viikolla. Totean sitten harmistuneena, että ei minulla olisi ollut kasettisoitintakaan. Uni päättyy. Herään. Mietin olenko täysin seonnut. Päätän keittää kahvit ja kirjoittaa unen odottaessa muistiin. Kahvi onkin jo valmista. Otanpa kupillisen, ja jatkan sitten miksauksia.

Ehkä laulu on sitten liian hiljaa. Mietin sitä (mm) eilen illalla. Miksaaminen saa aikaan kummallisia unia, jotka antavat sitten vastauksia, näköjään. Unen opetus on tietysti myös se, että rakkautta ei voi aavistaa ennakolta, pitää vain odottaa.:)

Levyllämme ei muuten ole, tällä kertaa, aivan noin Beatle-henkistä laulua, tai ainakaan en ole sitä itse huomannut..

Tappara sit voitti Jokrut, toisaalta Kärpätkin hävis Julleille../

14.11

Tänään mä sen biisijärkän lopulta e-mailasin, ja yritän olla muuttamatta mieltäni enää. Sinänsähän CD-aikakaudella asia ei ole niin merkittävä, mutta koska joku teistä on tehny CD:llä programmeja. Tai siis playlistejähän kai nykyään tehdään. Mä oon vaan niin ancient, että ajattelen vielä CD:tä. 14 biisiä tulee.

Wallander-putki sit vissiin päättyy tänään, kun kaikki näkyvillä olevat on katottu, mut sit tarttee kehittää uutta addiktioo. "Get A Life!" sanoivat vuokraamossakin (ei vaiskaan..)

Hassua, tämä leffaputki sai mut tarkastelemaan Ruotsin karttaa, ja suunnittelemaan retkeä Skåneen ja miksei muuallekin. Se olis aika helppo toteuttaa hlöautollakin ja aika huokea tapa nähdä vähän jotain uutta. Kesäähän se toki kysyis. Siihen on aikaa. Onkohan Ruotsissa halpaa bensaa..

Kansisysteemit vielä pitäis päättää, sit alkais paketti olla hanskassa. Levy-yhtiö ilmoitti pysyvänsä tammi-helmikuun vaihteen aikataulussa. H-Y-V-Ä !! Siihenhän ei oo kuin 2 ja puol kk. Jouluun alle puoltoista. Hyvänen aika tätä ajan kulumista! Torstaina ois Jokerit-IFK, mut en pääse. Harmi, tänään ois ollu mahis mennä, mut ei ollu matsia.

Ruotsi-matsia katoin eilen vikaa erää ja karua oli. Hauskaa, NHL-miehet toivoivat suomalaista valmentajaa. Tottakai, koska sellainen kattoo helpommin näitä taalamiehiä ylöspäin. An American or Canadian coach vois panna ne vaikka töihin.. Mut tää on vaan sellasta yksityisajattelua, joka ei ole oikein suotavaa.

Ollaan hiljaa vaan, jäniksiks meitä luulevat..

10.11

Tänään pitäisi päättää biisijärkkä. Vaikka olen asian pähkäillyt 1.000 kertaa mielessäni, se tuntuu vaikealta. Niinkuin se olisi maailman isoin asia! Niinkuin jonkun bändin jonkun levyn kappaleiden sisäinen järjestys olisi jollain tavalla iso asia tässä maailmassa. Samaa voi sanoa kansivaihtoehdoista, joita on nyt 5 erilaista. Muistan, kun "keltainen levy" lopulta kädessä kohta 15 v. sitten olin aluksi alkaa itkeä. Sittemmin kansi osoittautui hyväksi juuri siksi, että se oli erilainen. No se oli todellakin erilainen.

Olin eilen kattomassa Robert Gordonin keikkaa, ja mukava oli nähdä vanha legenda ilmeisen hyväntuulisena todella pieneksi menneistä ympyröistä huolimatta. Kitaristi(legenda) Chris Spedding ei vaikuttanut aivan yhtä hyväntuuliselta, vaan mulkoili vihaisesti kamoja ja vahvistintaan. Odotin, että kohta potkasee Twinin nurin, mutta ei. Tyytyi vain siirtelemään biisien välillä kaikkea mikä oli liikuteltavissa. Lopulta hänkin lauloi omat hittinsä "Motorbikin´" ja Guitar Jamboree". Sellaista vanhojen miesten touhua. Gordon on sentään levyttänyt Springsteenin hänelle kirjoittaman "Fire", joka kuultiin tietysti. Spedding taas on pyörinyt The Pretendersin ja Sex Pistolsien touhuissa. Tajusin, että silloin rock oli aika pientä, ja siksi sen ajan rock pysyykin pienenä. Suurempaa, megakokoista rockista tuli vasta 90-luvulla. Minusta rock on parhaimillaan juuri klubikeikoilla, ei stadioneilla tai Areenoilla.

Aa, eilen tuli 3,5 wee täyteen ilman pisaraakaan. En mä nykyään ajattele asiaa. Enkä nyt enää oikeastaan haluaisi mainitakaan, kun siitäkin on tullut muotia ja myyntiväline. Katoin vielä yöllä yhen Wallanderin. Nyt ne alkoivat jo hiukan toistaa itseään. Miten kaikki maailman pahuus onkaan keskittynyt Ystadiin.. Ei se oikeasti olekaan.

Totean olleni tyhmä, kun olen maksanut TV-lupani kaikki nämä vuodet. Kun digi-tv tulee, lopetan sen. Ostan korkeintaan vimpaimen, jolla läppäristä voi katsoa. Jos tarkastaja tulee, otan vimpaimen pois. Tai en avaa ovea. Eihän ovikello edes toimi..

Joo mä teen sen järkän viikonlopun aikana. Ja valitsen kansilinjan. On perjantai ja tekis mieli keikalle. Hassua, eläydyn muiden keikkoihin niin paljon, että jännitän niitä paljon enemmän kuin omiani.

2.11

No nyt on se oikea marraskuu. ja se mietityttää. Minulla kun on tapana mietiskellä usein niitä näitä, ja liiankin usein unohtua mietelmiin. Ja todellakin liian usein sanoa niitä ääneen. Ja valitettavan usein pitää sisälläni.

Mietin onko oikein, että aikuinen, asuntovelkainen jne yhden lapsen isä hemmottelee itseään käymällä jääkiekko-otteluissa useammin kuin lääkäri määrää. Mietin myös onko sen paljon väliä onko basso lujempaa vai vielä lujempaa. Mietin mitä aion tehdä loppuelämäni. Johtaako se mihinkään? ja jos niin mihin. Olinko se minä, joka eilen (in fact toissapäivänä, nyt on jo yö) lainasin lausetta joka kertoo, että kaikki mitä on, on nyt.

Mutta niin viiltävän usein tuntuu että elämä on vain odottelua. Jonotusta, odotushuoneissa istumista, postin odotusta (no news is good news, ei mainoksia, kiitos!), ruuhkassa matelua, puhelimessa joutavanpäiväisen odotusmusiikin kuuntelua (kuuntelisin mieluummin hiljaisuutta), vastausten odotusta. Tätä kai kutsutaan turhautumiseksi. Yhden asian olen oppinut. Elämä on helpompaa, silloin kun se on tylsää, mutta mietin pitääkö sen olla helppoa..

Ostin sitten kuitenkin lipun, ja Jokeritkin näyttivät kyntensä, ja pelasivatkin pirteämmin kuin la, aivan kuin eri joukkue. Niille oli huudettu välillä, I suppose. Wilm vei Wallinheimoa kolmasti. No, hyvä niin. Nyt miksaan vielä hetken ja muistelen päivän (äskeisiä mietteitä) mukavampia tapahtumia. Sitten ehkä uni tulee. Poika nousi ensi kertaa itse keinuun.. Ihmetteli lunta. Lumessa on kuulemma tonttulakki. Taivaalla lentokone, helikopteri ja Hilkka-täti. Viimeksimainittu on kyllä oikeammin Taivaassa, mutta ei 2-vuotias voi osata sisä- ja ulkopaikallissijan eroa ihan vielä..

Oikeastaan oli ihan hyvä päivä. On ollut huonompiakin..

31.10

No nyt se sit tuli. Ensilumi, eikä tullut muuten kuudelta, vaan kun nukuttiin päikkäreitä, alkoi jo vähän ennen. Onneks faija patisti talvirengastalkoisiin tänä aamuna. Se vanhuus, se viisaus..

Kattelin eilen piiiitkästä aikaa videolta "Kylmäverisesti Sinun". Olen jo tovin hämmästellut maikkarin "kopykät"-sarjaa Takamäki vai mikä se  yt on, jossa se turhapuron kaksoisolento on todella huono näyttelijä. Siinä ainoa hyvä hahmo on se kalju, ja sekin ampuu yli, mutt toimii.

Toista on "Klmvrsti Snun". Se on paitsi tapauksiltaan ennenkaikkea ohjaukseltaan ja näyttelijätyöltään jotain aivan muuta. Veli Miettinen, TT Mikkonen ja Summanen ovat uskottavia hahmoja, joihin jää koukkuun. Toivottavasti Nelkku uusii sarjan alusta asti, koska ihan ekat on jääneet ottamatta teipille. Tänään pari jaksoa lisää, jahka ilta saa.

Jokerit otti la turpaan Ipalta ansaitusti, peli oli jo lähellä samaa räpellystä kuin viime kaudella. 3 Isoa Ongelmaa. Maalivahti; osaa, mutta ailahtelee, kakkosmiehestä ei tietoa. Puolustus; Tuulola ainoa luotettava, Järventie liian usein unessa, muilta ei voi  odottaakaan mitään. Kun Latvala, Kalteva tai Kankaanperä ovat kentällä, pelottaa aina. Hyökkäys; keskialueen yli osaa tulla vain Paka, joka onkin koko joukkueen koossapitävä voima. Se ei taida silti olla tarpeeksi. Odotan rajua tappioputkea ja sijoituksen heikkenemistä. Tai sitten Shedden alkaa osata jotain muuta. Pelitapa, pitkät, vaikeat avaukset, kiekonmenetys ainakin kerran hyökkäysaluella ennen varsinaista (mahdollista) tilannetta on hankala. Pelintekijää ei "vahvistuksista" löydy, ainoastaan Stapleton on riittävän hyvä SM-liigaan. Hirso on pelästynyt omaa kultakypäräänsä ja Ritalla on yrdestä johtuvaa tsägää. Varishan on mukana vain siksi, että edes joku vanha fani vielä kävisi. Laasanen näkyy käyvän yhä, ainakin.

Hannestahan ois tarvittu, mut hänen annettiin mennä. Kyllä Ilmalassa osataan, näköjään. Jokerikiekko, Tule Takaisin.. Hankaluuksia odotettavissa, paljon jos yrde ei muutu alkukautta vastaavaks.

 Jahah, boitsu heräs..

27.10

Varsin erilainen päivä, joka piti sisällään yksityistilaisuudessa esitettävän laulun haltuunottoa, pankkikortin katoamisen (automaatti oli niellyt sen, onneksi) ja käynnin poliisilaitoksella. Olin jo hetken varma, että tällä kertaa en pääse ilman häkkiä, käsirautoja ynnä muuta, mutta ystävällinen nuorempi konstaapeli luki minulle oikeuteni ja antoi minulle rikesakon, oikein kuvan kanssa. Kuva esitti huppariin ja pipoon pukeutunutta miestä, joka oli ajanut katsatuskunnossa olevalla pakettiautolla (ns. rakettiauto) 15 km:n ylinopeutta Pulkkilassa, keskiviikkoaamuna joskus  tänä vuonna klo 5:45. Taannoinen, muutenkin surkuhupaisa pohjoisenreissumme niitti jälkisatoaan.

Edukseni on luettava että käyttäydyin poliisin tiloissa hyvin, en vastustellut, en ottanut panttivankeja tms, ja siksi selvisin mainitulla rikesakolla. Harmi, etteivät antaneet kuvaa muistoksi, koska olisi ollut hauska laittaa se tänne, kaiken kansan näkösälle (ehkä piiientä liioittelua nyt, Kari). Olisitte nähneet roiston itse teossa. Ai ai ai!!

Oikeasti. Liian lujaa ei saa ajaa, eikä punaisilla, vaan vihreällä. Mutta mikäs minä olen liikennekoulua pitämään. Siihen tarvitaan oliko 4 vuoden kurssi. Ja toimilupa. Ja tämän maan liikennekasvatustahan ovat muutenkin viimeiset 20 vuotta antaneet eniten nämä Monacossa asuvat, tökeröä englantia puhuvat, mutta ilmeisesti sittenkin myös kansanomaisiakin (esim paskalla käynti) piirteitä omaavat Ferrari yms.-kuskit, elikäs yli-ihmiset, joihin voi törmätä erilaisilla VIP-alueilla. Toivottavasti pysyvätkin siellä.

No tulinpas minä nyt vihaiseksi pelkästä formulan ajattelemisesta. It´s just not my kinda fun.. Vihainen vanha mies. Bändisähän on tilanne, jossa yksi vihaa kaikkea urheilua (Saukki), yksi formulaa (minä) mutta rakastaa jääkiekkoa, ja yksi (Leo), joka suhtautuu näihin ns. normaali-ihmisen kiihkolla. Keskustelut pakussa ovat joskus mielenkiintoisia. Ei aina.

Yleisimpiä keskustelun aiheita ovat se, jonka nimeä en nyt tässä sano, mutta josta kaikki hetskumiehet mielellään puhuvat, yhteiskunta yleensä (ns. maailmanlopun profetiat, sosiaaliyhteiskunnan romahtaminen, suurten ikäluokkien eläkepommi, verotus), vuokraleffat, Johnny Cashin välispiikit albumeilla "Live at Folsom Prison" ja "Live at San Quentin" ("Se o hyvä ku se siin leffas niinku huutaa sen when i was arrested i was dressed in black, mut siin levylhä se ei oikeesti niinku huuda"."Ei nii, mä huamasin kans! Mä just aattelin et se ei siin levyl huuda, mikä sen biisin nimi on"), sekä eri bändien miehistönvaihdokset ("Siis soittaakse SE siinä nykyään, en oo kuullukaan."), sekä bändimusiikki yleensä ( "Siis ootsä kuullu sen yhen biisin, siis se on aivan paska!". "Must se on oikeestaan aika hyvä, mä arvasin heti, et siit tulee hitti!". "No arvasimmäki, mut on se ihan paska!". "Ei se ny niin paska oo!")

Autoista puhutaan yllättävän vähän, keikkamyynnistä aika paljon. Vanhoja keikkoja muistellaan tyyliin: "Ooksä ollu siälä, mikä sen mestan nimi ny oli, ku on siinä, siinä, no emmäny muista missä se oli, mutt sellanen puutalo se oli". "Joo, kyy mä tiiän, mut emmä siinoo ollu, mut mä oon ollu yötä siinä, ku me oltiin keikalla siinä, mikä se ny oli, tiäksä, siiinä vieressä" "Joo, kyl mä sen tiiän, Mut enny muista sen nimee!". "Emmäkää."

Puolustukseksemme on todettava, että liikuttavan paljon puhutaan lastenhoidosta ja vertaillaan lasten kehitystä ja tekemisiä. Radiota ei avata oikeastaan ikinä, paitsi jos tulee jääkiekkokierros, aina ei silloinkaan. Juuri tuolle "rikesakkokierrokselle" otin nipun CD:itä mukaan, mutta kaikki halusivat kuunnella eri levyä ja eri voimakkuukksilla. Eikä soitin toistanut mitään alle 500 Hertzin. Ei sellaista kuuntele sikakaan.

Kun vastaan tulee keikkabussi mietitään mikä bändi siinä meni ("Toi on se yks mustis, mä oon ollu tuola monta reissuu, en tiiä kuka sitä nyt vuakraa"). Naureskellaan että hassuja, kun maksavat 75 % keikkaliksastaan muille, mutta samalla ollaan kateellisia, kun ollaan kuin sillit suolassa Transitin etupenkillä ja kannetaan ite kamat. Käytössä olevaa autoa kehutaan usein: "Siis tää on taas se sama vanha paska, joka levis sillon sinne Vimpeliin!! Hyvä jos päästään perille, himaan ei päästä ainakaan, tosi kivaa!!". Arvuutellaan riittääkö nafta sille ja sille huoltamolle, koska just siellä on niiin kiva käydä. Saukki haluaa Hirvaskankaan Essolle, muut Shellille."Kyl me voidaa heittää sut tohon essolle ja mennää sit ite sellille!" ABC:lle ei halua kukaan koskaan, koska siellä on aina kauheat jonot ja valtava hälinä. "Sielois kyl se pankkiautomaatti, onks päivärahat tullu.."

Joskus keskustellaan myös itse bändiin liittyvistä asioista, mutta harvemmin. "Mikset sä käytä kolmee tomii?". "Must noin o hyvä!". "Must ei tarttis olla ku virveli ja lattiatomi, ei pikkutomii ollenkaa!". "Se o tyhmän näköstä!". "Eikä oo ku se o v-tun hyvännäköstä!"."Musta näin o hyvä! PISTE!"."Ainaki ne tomit pitää olla matalalla!". "Nii pitää, nykyää pitää olla matalalla!"  Sitten ollaan vähän aikaa hiljaa ja molemmista ikkunoista tupakoidaan, kunnes juttu taas alkaa, uudelta kantilta, sovinnollisemmin..

Kuten huomaatte, on perjantai-ilta, eikä olla keikalla. Selviä vierotusoireita! :)

25.10

Kuten, tarkkaavainen lukijani, voit huomata, olen otsikoinut tämän blogimerkinnän hiukan ennenaikaisesti. Vielähän on lokakuu, kesäaika (kuten ulos katsoessa voit havaita), kelloja ei ole vielä siirretty (itse aion siirtää omani seinältä toiselle, kun en koskaan muista, mihin niitä pitää siirtää) ja syksy on hehkeimmillään.

Tämä kaikki on tietenkin vain sanahelinää, ja jorinaa. Olen ollut kovin laiminlyövä tämän saitin kanssa. Mutta se on johtunut kyllä siitä, että ei ole ollut oikein mitään uutta kerrottavaa. Levy on periaatteessa nyt valmis (olen kai 2 vuotta hokenut tätä, ainakin), mutta itseni tuntien miksaan sen vielä tuskallisesti uusiksi parina päivänä ennen masterointia (jota en ole vielä varannut). Joskus (aika usein) kysyn itseltäni: "miksi ?".

Meillä oli alamäkemme, aika, jolloin keikat eivät oiken sujuneet. Se liittyi epävarmuuteen. Ei se ole kokonaan poistunut ympäriltämme vieläkään, mutta on osin selkiintynyt. Tai ainkin selkiytymässä. Kerron asiasta lisää, kun sen aika on. Sitä ennen viimeistelen pari juttua ja koitan jopa saada jotain uutta VINTAGE-sivulle. Siinä on omat ongelmansa, kieltämättä. Mulla on hyvin vähän sellaista kuvaa, jota voisi käyttää arkistojen aarteiden kuvituksena, ja suureen osaan, mitä on, ei ole oikeuksia. Niistä tämä ala koostuu, oikeuksista. Luulen olevani viimeinen mohikaani, joka vaivautuu pitämään niitä kunniassa, mutta pyrin siihen silti.

Nyt ovat keikat mennet paremmin, ja se on ollut ilo todeta. Ei olekaan mahdotonta, että osaamme soittaa yhteen niin, että se tuottaa iloa myös kuulijoille. Välillä treenasimme jopa vanhoja biisejä settiin uusiksi, ehkä niitä joskus kuullaankin.

Mutta nyt elän näköjään jo marraskuuta. Voi kuinka usein sennimistä laulua onkaan toivottu meiltä. Olisiki meidän biisimme. Oikeastaan ainoastaan Paranoidia pyydetään useammin. Mutta sehän on jo soittajain ja yleisön välinen iso vitsi. Nyt alan katsella vuokraamaani leffaa, joka ei vaikuta kyllä kovin mielenkiintoiselta. "Inside Man" oli varmasti paljon parempi, mutta sen olen jo palauttanut, vaikka Filmtownin järjestelmä muuta väitti. You Wouldn´t Steal A Movie, ha!

Syyskuu 2006

2109

Tämä on muuten eka kerta, kun kirjoitan blogia settien välillä. Läppäri tuli lähinnä dvd-koneeksi mukaan, mutta kun täällä saa yhteyden ja on aikaa, niin mikäa tässä. Hiki, kahvia ja vettä. Mukavasti porukkaa, hiihtoliittoa, mutta so wot.

Albumi ilmestyy toissapäiväisen palaverin mukaan tammi-helmikuun tietämillä. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen nyt. Snadeilla muutoksilla saimme muutaman apina karisteltua harteilta ja henki palaverissa oli hyvä. Meihin uskotaan yhä. Great.

Ajettiin yöllä Lappiin kun Saukilla oli keikka Haukkojen kaa tiistaina. Oli hiukan piiiiitkä ajo, mutta onneksi uni tuli iltapäivällä. Huominen ollaan paikallaan ja sit Sallaan ja Kemijärvelle. Mut nyt tokaan settiin.

0409

Taistelu jatkuu, vaikka tänään kävikin selväksi, että albumi ei ilmesty vuoden 2006 aikana. Asiat ovat taas kerran alkupisteessä, ja se on tietenkin hankalaa. Mutta kisa jatkuu. "Saksakin nousi, miksei yksi gipsy-boy", muistelen Remun todenneen huonoina aikoina.

Perjantaina lähetään tien päälle. Siellä bändit punnitaan.

Elokuu 2006

2108

Nyt on jo pimeää. Wlan toimii paremmin pimeässä. Usein se ei toimi ollenkaan. Huvittavaa, miten minä, joka vastustin nettiä piiitkään, olen nyt täysin riippuvainen siitä. Buzzcocks lauloi aikanaan: "You tried it just for once/found it alright for kicks/Now you ´ve tried it twice/and it´s a habit that sticks". He eivät kylläkään laulaneet internetistä..

Ja minä olen miksannut. Eilen isoja rumpuja ja tänään pienempiä. Olen päätynyt miksauskierteeseen. Mietin vakavasti eilen yöllä onko koko touhussa mitään mieltä, mutta se kai kuuluu taudinkuvaan. Ei se ole täydellisyydentavoittelua. Kaukana siitä. Mutta jotain tekemistä.

Mietin huvikseni mitkä biist HALUAISIN kuulla Lindholm In Englishin soittavan keikalla. Ainakin "Motorways", "I Don´t Want Your Recco-Player", "88 Dance Halls", "Do I Have To Throw Stones", "C.C.Less", "T.H.E. World", "Do You Know Your Name", "Waves", "Luisiana Blues", "Lost Country Music", "Suzy Wait", "Cigarette Lean", onhan niitä. Ai miksikö mietin. No mietinpähän aina välillä kaikkia juttuja.


1908

Kaunis kesäaamu muutaman sateisen, mökillä vietetyn välillä. Koneet on jo lyöty auki ja juon kahvia silmäillen samalla nettiä. Jostain kuuluu pianonsoittoa. "Saarenmaan valssi" hakee hiukan sointuja, mutta kuulostaa silti ihanalta. Sopii tähän tunnelmaan.

On varmaan yksi kesän viimeisistä kauniista päivistä. Minä miksaan albumia oletetusta lopusta alkuun. Ei se järjestys ehkä jää, mutta joku hahmo sillä on. Kuinkakohan monta kertaa olen sanonut tämän, ja sitten joutunut vetämään sanat takaisin. Ainakin touhuan levyn parissa. Se ei ole mikään studio. se on minun koti.

 Huomasin hämmästyksekseni, että lauluissa on muutama teema, jotka toistuvat kaiken aikaa. Jos olisin Pete Townsend, tekisin siitä mini-oopperan, se alkaisi sanoilla "Mun idolit on kaikki kuolleet/Tai kauasviinaan hukkuneet/Mutt´mun on pakko elää/en voi vielä luovuttaa/On niin paljon nähtävää/On niin paljon tehtävää/Ja silti kaikki aina lopulta/Kesken ja tekemättä jää.." ja sit lähtis eka ripeä ralli.

Tulisikohan tuo pianisti, joka nyt vaihtoi johonkin Chopinisqueiseen etydiin komppaamaan nuo muutamat lainit, olen itse niin huono pianon kanssa. No, nyt hän lopetti kokonaan. Sori, en tarkoittanut arvostella, se oli kaunista! Elämä on pieniä asioita. Elämänkokoisia.

Nyt sonyt päähän ja verhot kii. Miksaamoon ei saa paistaa aurinko! Se on aurinko, ei arska. Arska on miehen nimi. Samoin kuin koti on koti, ei kämppä. Senhän huomaa jo siitä, kun joku on kodikas, ei kämpäkäs. Nyt pianisti jatkaa.:)

0808

Tänään alkoi loppusuora. Albumin viimeistelemiseksi tarvittavat sessiot alkoivat läjällä bäkappauksia ja muuta aika tylsän tuntuista rutiinitointa. Mutta ne on tehtävä, jotta saa kokonaisuuden hanskaan ja biisit samalle puoliskolle kovalevyä, jotta sitten voi itse hommassa (miksaus) edetä vauhdikkaammin. Odottavan aika on pitkää, bäkappaajan aika vielä pidempää. Siksi voi partsilla testata WLAN-yhteyttä ja kirjoitella muistiinpanoja ylös.

Oikeastaan on hyvä, että viime toimenbiteistä on sen verran aikaa, että olen jo ehtinyt unohtaa biisit ja lähes kaiken niihin liityvän. Olenhan tehnyt tässä välissä albumillisen lauluja englanniksi ja muutenkin antanut kesän vallata mieltä. Se on paikoin jopa onnistunutkin, vaikka nyt, kun taivas on pilves, tuntuu että on Meidän Keli. Vain murtsiga-mies voi tietää mitä keli merkitsee.

Lisäksi koen olevani sopivan pop-orientoitunut. Jos biiseissä iskelmän tunkkaista vaikutetta olisikin, nyt se pyyhitään pois ja ladataan näytölle kristallinkirkkaita pop-ralleja. Rock pysyköön kaukana meistä, siihen ei riitä katu-uskottavuus, mutta rok, tuo pop-musiikin uusin ala-laji, se hiukan kiinnostaa. Ai mitäkö niillä kahdella on eroa? Paljon enemmän, kuin pelkkä kirjoitusasu. Paljon enemmän..

Jokohan eka bäkap paloi ja tarkisti itsensä?

Heinäkuu 2006

1407

No niinhän siinä taas kävi, että yksi asia johti toiseen. Ja nyt mulla on pikku MiniDisk, jolla on 12 uutta kipaletta, kitaroita, rumpukonetta ja varovaista laulua. 10 demo-englanniksi, yksi demoruotsiksi (kyllä!) ja yksi demohyräiltynä. No näistä ei yksikään taatusti päädy Puolikuu-albumille (mikä se on?), mutta kirjoitin äsken disketin päälle "Autenthic". Siitä sais hyvän autotalli-pop-levyn. Ongelma vain on se, että A) mulla ei ole autotallia, B) garage ei ole kaupallista, joten kukaan ei julkaise ja C) ei kaikkea toki pidäkään julkaista. Mutta suoni on näköjään auki, biisisuoni, I mean, ja se on ok!

 Jannelle sen kasetin vois kyllä soittaa, se ehkä diggais, kun ei ole diskoa. Hm. Jos maailma olisi kuten 15 wee sitten.. Eli olemme siis 15 vuotta ajasta jäljessä, ainakin!!

Jalkapallosta ei enää viitsi kirjoittaa..

0407

Siinä on käymässä just niinkuin uumoilinkin, kun saa pää auki, alkaa aihioita puskea päästä. Tarvitsee vain (kun hetki on oikea) ottaa kitara ja joku tallennin (ennen niitä sanottiin mankoiksi), ja pieniä biisinpoikasia on kohta MiniDiskillä tusina muodossa, josta tosin vain tekijä itse pystyy päättelemään niiden ilmiasua. Sen verran karuilta ne kuulostavat, mutta se on tavallaan tarkoituskin. Silloin eivät ainakaan hyvät soundit yms. asioita sekoittava ole biisien ja niiden vertailun tiellä. Muutama mahdollisesti aika lupaava juttu oli kuultavissa, alkeellisella demo-englannilla (Yea baby let´s swim but baby let´s do it right/Yea baby let´s rock but baby it´ll take all night)

Italia tiputti ansaitusti Saksan. Hienoa, että yrde palkittiin, vaikka en varsinainen saapasjalkamaan jalkapallofani olekaan. Heillä vain oli luovempaa ja uskaliaampaa peliä. Pieni marginaali, mutta minusta oikein päin. Tokalla puoliskolla näytti kyllä hetken, että homma kusee käsien levittelyyn, mutta hyvä näin! 2 vuotta sitten jäikin matsin (EM-finaali) katsominen kesken. Tuli aika hitsin paljon tärkeämpää tekemistä..

Kesäkuu 2006

29.6

Hassua, miten joku pieni koodisana, tai jokin ärsyke saa aikaan asioita. Olen elänyt piiiitkää kuivaa kautta biisien tulon suhteen, ja zazam, kuin salamanoikusta otin hetkeksi Jaguarin käteen ja (kuten ranskalainen sanoisi) voila; mulla on yhtäkkiä 3 pientä aihiota purkissa. Viimeksi näin tapahtui joskus syksyllä.

Joka tuntee kitaroita, tietää, että Jaguar on varsin vähäsustaininen lyhytmensuurinen kitara, joka akustisesti strummattuna antaa pyöreän, mutta lyhyen äänen. Silloin on oikealla kädellä enemmään töitä, jotta sointi ei uupuisi kesken. Tulee helposti rämpytyksiä. Mutta, ainakin minusta, ovat hienoimmat laulut rämpytyksestä tehty. En pyri mitenkään hekumoimaan näitä kolmea pikku muistiinpanoa, mutta olen tavattoman iloinen, että (inhoan tätä sanontaa) ketsuppipullon suu poksahtaa taas auki. (En pidä ketsupista, sitä käytetään aivan liikaa usein).

Nyt on Jagge kunniapaikalla odottamassa lisäinsipiksiä ja kasetti koneessa. Siinä lukee "demoja 7/2006" Olen siis ennakoinut heinäkuun, tai sitten en vain pidä kesäkuusta. Tai sitten se on toiveikasta odotusta, että kun kuu kulkee seitsemänteen huoneeseen, tapahtuu kasetin korvien kuullen kivoja kompahduksia, onnekkaita ohilyöntejä. Niistä ovat hyvät biisit, kuten jalkapallossa maalit, tehty!

28.6.

Lomailu alkaa jo tuntua työltä. Vaikka päätinkin etten koske masiinoihin ennen heinäkuun alkua, pistin virrat päälle tänä aamuna kuin huomaamatta. Heinäkuun aikana olisi levy tehtävä valmiiksi, ja sitten se on siinä. Sen jälkeen ei ole oikeastaan aikaakaan, koska on pieniä muita proggiksia ja sitten on taas keikkoja. Pasi saakin muuten myydä meidät Tukholmaan, koska eilen soittivat ja kyselivät milloin tullaan. Elämä on oikeastaan aika huvittavaa. Puolikuu Big (in fact Miniatyre) in Stocholm. No joo.. Mutta mukavaa, että osoittavat kiinnostusta.

Nyt tajusin, sehän oli se buusti, joka pani minut lyömään koneet käyntiin ennenaikojaan. Hyvä, aloinkin jo pitkästyä. Nyt on just hyvä vähän sateinen kelikin, mun keli. Illalla keli on jo toinen (bändin vanha sisäinen sanonta)

14.6

Ei ole muuten tapahtunut mitään levyrintamalla, kesä on kuuma ja sen huomaa lähiöissä. Kontulassa, Konalassa, Käpylässä, missä vaan. Kesäyöt ovat mieleen, muuten on mulle liian lämmin.

Palataan asiaan hiukan paremmin eväin, kun asiat edistyvät. Nyt vain kuuntelen minidiskiä, jolla levy-yhtiön valkkaamat biisit ovat, ja toivon, ettei lista enää muutu, ainakaan paljon. En ole kovalevyäkään avannu miesmuistiin, yhden tilaustekstin tein. Ensi viikolla laiskottelu saa luvan loppua, tulee muuten tavaksi!

Toukokuu 2006

18.5

Tänään masteroin kaksi seuraavaa biisiä, joita olen valmistellut kaikessa hiljaisuudessa. Kumpikaan ei ole ollut aiempien kaavailujen kohteena, ja julkaisukin lienee vasta elokuussa, joten siitä lisää lähempänä. Tällä välin mietitään kumpi laitetaan ekana. Sellaista se on aina.

Boitsun kanssa kuunneltiin isin huoneessa levyjä, kun isi on vihdoin saanut urakkansa väliaikaiseen päätökseen. Laatuaikaa, näet nimittäin. Kohta alkavat toiset urakat. Onneksi keikkoja ei ole pariin viikkoon. Nyt on aikaa itsellensä.

Lisäksi olin tarmokas. Sain yhden mieltä kaihertaneen asian hoidettua, eikä se tehnytkään kipeää, pikemminkin päivastoin. Taitaa olla tosiaan kevät. Hitsit, kesä on jo kohta. Enhän minä pidä kesästä. Paitsi, että se on ihan ookoo.



4.5.

Etsin tänään akkua videokameraan ja kaupassa minulle kävi kuin Team Ahmalle. Törmäsin oikeaan julkisuuden henkilöön. Nyt minulla on olo kuin paparazilla, tiedän jotain, jota kansa ei vielä tiedä (tai en ole varma, tietääkö, koska en lue juorulehtiä), mutta annan sanaisen arkkuni olla kiinni, koska arvostan ko. henkilöä paljon ja hän jopa osittain liittyy yhtyeemme historiaan. Mutta mukava oli (tua noi) nähdä, ja tsemppiä!!

Akkukin löytyi Gigantista, jossa sain myös eri hyvää palvelua vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani. Minun on varmaan muutettava käsitystäni monesta muustakin asiasta positiivisemmaksi, vaikken miksikään hymypojaksi aiokaan siltikään heretä. Toisaalta kevät, ja mulla ei ole enää edes nastarenkaita autossa. Tunnen itseni lainkuuliaiseksi kansalaiseksi. Better, More productive person, sanoisi Radiohead, tai oikeammin puhesyntetisaattori heidän mainiolla "OK Computer"-albumillaan.

Tuntuuko teistä koskaan, että eläydytte pop-musiikkiin liian voimakkaasti? Minulla on aika usein sellainen olo. Mutta sen ansiosta toisaalta unohdan niin ihanan usein olevani 45-vuotias asuntovelkainen suomalainen, kuten kaikki muutkin. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa. Vastuu vain painaa niin kovaa harteita ja sitten joku ihme biisi muuttaa kaiken. "Baby I Love You!" Joeyn äänellä on juuri sellainen. Sen ajan on kuningas, sitten taas kerjäläinen..

Huomenna oon keikka! Keikka, keikka, keikka!



3.5.

Tuokokuu on toivoa täynnä, sanotaan. Ja se on hyvä, sillä niin kauan kuin on toivoa, on myös rakkautta. Ja niin kauan kuin on rakkautta on oikeastaan kaikki. Juliet Jonesin Sydän lauloi aikanaan "kun loppuu rahat, loppuu rakkauskin", mutta ei se aina, ihan aina ole niin, toivon. Ainahan sitä toivoa saa..

Odotan kuumeisesti vastausta uusista biiseistä Bonnieristä, sain jo hyväksyvää palautetta, mutta yksilöidyt biisivalinnat vaativat toki pidempää harkintaa. Se "best of some imaginary albums"-vaihtoehto on siis voitolla.

Tajuan nyt aika hyvin, että viimeisen parivuotisemme touhu on varmasti vaikuttanut amatöörimäiseltä uhoamiselta, mutta toisaalta hyvä niin. Amatöörinen puuhastelu on hauskaa, se on jotenkin sitä mitä haluaa tehdä. Nyt nään taas joitain asioita, virheitäkin selvemmin. Niitäkin tarvitaan. Opettelua. Opettelen salaa..

Pikku snippetti Nivalan suondcheckkiä osiossa SISÄPIIRI, ja lisää LoFi-videoita piakkoin. Syy: Näprääminen on kivaa. Niinkuin soittaminenkin, mutta kun ei voi koko ajan soittaa. Jotku miehet viettää aikaansa autotalleissa, minä näprään tällaista, sen minkä pojan kanssa ehtii. Kohta me miehet mennään päikkäreille. Illalla taas jatketaan harkkareita..

1.5.

Pieni hiljainen hetki Suuren Säveltäjä-Sanoittajan poismenon takia. Rauno Lehtinen on kuollut..

.. Rauno Lehtinen jäi ehkä kasvona muutaman aikalaisensa varjoon, mutta se ei vähennä hänen musiikkinsa arvoa. Olemme saaneet kuulla paljon hienoja lauluja hänen kauttaan, "Muistan Kesän", "Toiset Meistä", "On Hetki", "Kolibri", "Vaaleanpunaista Shampanjaa", "Letkis" ja "Tom Tom Tom", vain muutamia tunnetuimpia mainitakseni. Hänen lauluilleen on ominaista hieno melankolia yhdistyneenä häivähdyksenomaiseen toiveeseen jostain paremmasta, suuremmasta. Jos voitte, kuunnelkaa "Strangers Can Turn to Lovers" Åke Lindmanin aliarvostetusta elokuvasta "Tuntematon ystäväni", niin varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Hienoa Musiikkia!

Huhtikuu 2006

30.04

On vappuaattoilta, ja Suomi on juovuksissa. Minä en, vaan palailin keikoilta ja mukavaa postia levy-yhtiöstä odotti koneella. Hyvä niin, osasinkin jo odottaa kun varovaisen innostuneena kuuntelin demoja reissulla. Joskus on hyvä ajatella asioita uusiksi.!

Mutta mutta. Ikäväkseni luin, että Hymyilevä Hannes oli päästetty Jokereista Kärppiin. Ei Hyvä!! Ei Ollenkaan Hyvä!! Hannes on niitä pelaajia, jotka osaavat kääntää otteluita yksin parilla loistavalla tahtoratkaisulla. Sellaista olisi tarvittu. Junno prkl tajusi sen, sillaikaa kun Ilmalassa pyöritellään peukaloita. Ei Hyvä!

Samanaikaisesti jotenkin huvittavaa kun alisuorittaja Santala pyörii leijonapaidassa. Vai onko enää, en tiedä. Super-Salmelaisen taas olisi kaiken järjen mukaan luullut mahtuvan joukkueeseen kuin joukkueeseen. Mutta ei. Tärkeitähän onkin nyt "päästä pitämään hauskaa kaukalossa".

Minä luulin, että jääkiekossa on tärkeintä  voittaa. Liigassahan tämä on kyllä jo tajuttukin, tosin jo aika hurjannäköisellä tavalla, sen mitä finaaleja katselin. Ruumiita ei sentään tullut..

Noh, kisoihin on vielä aikaa. Ja Suomellahan on jo se hopea, joten ei kai nyt enää tarvitse niin huhkia.. Ja onhan ne Euroviisutkin vielä. Pyrotekniikkaa ja kaikkea kivaa. Kuin ilotuliteiden SM-kisoissa.

Ruotsilla oli muuten 32 vuotta sitten melkoinen viikko. Ne voitti MM-kultaa ja Euroviisut samana päivänä ja niillä oli vielä Amerikan listaykkönen samalla viikolla. Sellainen on kyllä omiaan muovaamaan kansallista identiteettiä.

27.04

Parinkin päivän hermoloma saa ihmeitä, tai ainakin jotakin aikaan. Löysin koko matskuläjästä tusinan (noh, reilun tusinan) erilaisia lauluja, ja nyt mulla on taas visio lp:stä, albumista, kokonaisuudesta. "You gotta have a dream, if You don´t have a dream, how You´re gonna have dream come true?". Captain Sensible sen on osannut sanoa (laulaa) laittamattomasti. Sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin!

Mietin, että olisin varmasti helpompi ihminen, jos voisin hoitaakin elämän monet asiat laulaen. Laulu kun on mulle luontainen tapa ilmaista tunteita, ainakin positiivisia sellaisia.

Nyt tuo "Likainen Tusina +" albumin näköispatsaana. Erilainen kuin aiempi kuva. Ei se haittaa..

..Hämmästytävää huomata, miten paljon eloon ja oloon vaikuttaa allekirjoittaneella juuri se, että on joku Plan. Edes itsellä.Ja sitten pitää olla tietysti Plan B. Mutta pitääkö olla Plan C, vai voiko B:n jälkeen improvisoida?



26.4

Tajusin tänään, että on melko tarkalleen 2 vuotta siitä, kun tein ekat demot nyt jo lähes surkuhupaisat piirteet saanutta projektia nimeltä "Puolikuun 10. albumi" varten. Kuten aina joskus, mopo karkaa kesistä ja kuva koko asiasta muuttuu matkalla monta kertaa. Vuosi sitten olin jo varma, että meillä on suurinpiirtein selvä biisiluettelo jne. Materiaali vaikutti loppusiluksia vailla valmiilta. Nythän tiedämme, että totuus ei voisi olla kauempana. Olen viimeisten viikkojen aikana elänyt läpi niin monta eri vaihetta ja ajatusta kokonaisuudesta, että olen jo osin sitä mieltä, että sellaista ei ole.

Toisaalta ajattelen vanhanaikaisesti, albumikeskeisesti. Se on  myös sukupolvikysymys. Olen tottunut ajattelemaan niin. Ehkä se on nykyään turhaa. Ehkä pitää vain ajatella että julkaisee jotakin ja että siellä on joku kivakin kappale mukana. Sehän tämän nykyisen sisältöteollisen ajan ongelma onkin, että oikein kukaan ei ole kiinnostunut sisällöistä. Tai voi olla niinkin, että koko ongelma on vain minun päässäni. Itse asiassa olisin valmis veikkamaan juuri tuota viimeksimainittua.

Olen ottanut pari päivää rennommin, enkä oikeastaan koskenutkaan mankkaan. 23 vuoden käytännössä  yhtäjaksoisen moniraitatyöskentelyn aikana tällaiset tauot ovat matkapäiviä lukuunottamatta aika harvinaista. Vieroitusoireitakin on. Niitä ei kai voi välttää. Vanhenevan viihdyttäjän dilemma, ns. Jeff Lynne-syndrooma.

Eilen kuuntelin boitsun kanssa "Abbey Road"in ja tänään "Sgt Pepper"in. Hän tuntui nauttivan musiikista aivan yhtä paljon kuin isänsä, joka löysi monta uutta juttua näistä ulkoaosaamistaan albumeista. Niinhän hyvästä musiikista aina, yleensä!

"Oh, darling!" on kyllä aika kova esitys. Yksi ihan parhaista!

18.4

Tänään oli ns juoksevien asioiden päivä. Kävin mm. Teostossa ja huomasin, kuinka ihmisten keskinen palvelu on paljon mukavampaa kuin nettiteitse tapahtuva. Sellaistahan keikkailukin on. Päinvastaisen esimerkin sain sitten pankkiautomaatilla laskuja maksaessani. Maksoin yhden kaksi kertaa. Olen vähän uuno koneiden kanssa, mutta tämä oli jo uusi ennätys..

Katselin Tastulan ohjelmasta henkilökuvaa Veksistä, joka on kyllä minkä vaan asteikon mukaan yksi suurimmista sanoittajista. Muistelin hetken haikeudella Flamingo-aikaa. Kun kerran valitin, ettei ollut uusia biisejä levylle, joka Veen mielestä menisi kuin kuumille kiville, Veikko rohkaisi: "Teet Niitä!". Hän oli tietysti oikeassa. Mutta siitä on jo mitä 14 vuotta.

Harmitti jälkeenpäin kun sanoin hänelle joitain typeryyksiä muutamaa aikaa myöhemmin. Onneksi sain vuosien päästä tilaisuuden pyytää anteeksi ja kuulla ettei kukaan sellaisia muistele. "Mäkikotka ja Häkkilintu" on muuten ehtaa Veksiä!!

Poikani, 21 kk, tuntee muuten Irwinin äänen ja kuvan. On tullut joskus kuunneltua mun huoneessa. Minun pitäisi olla ehkä vähän huolestunut, mutten ole!

13.4.

Eilinen ja osittain tämäkin päivä meni demoillessa. Eilen tekaisin n. tunnissa koko session hauskimman biisin, hymyilytti heti, jopa perhemme pohjalaista edustajaa. Pidin sitä mukavana, mutta toisaalta huolestuttavalta. Pienet hauskuudet eivät oikein sovi formaatteihin, joissa juontajan osa on olla hauska ja kekseliäs, ja musiikin huomamatonta. Ettei kukaan vain alkaisi ajatella ja sulkisi radiota. No minua viisaammat päättävät.

Tänään ajoin junalla Helsinkiin ja toimitin asioita. Josku on kiva mennä ilman autoa, mutta tänään Kallion Hesarintakainen alue vaikutti jo puolilta päivin varsin rauhattomalta. Todistin lähes varmalta näyttävän kallonmurtuman (alan mies sai kaverinsa hihasta kiinni sentti ennenkuin kallo olisi osunut kivetykseen ja ohikuulin jollekulle osoitettetuja (ei minulle) uhkailuja. Huh Huh, ja kello oli vasta 12:45.

Torkkelinmäkikin vaikutti jotenkin ei-niin-kivalta kuin normaalisti, mutta ilmassa ja suussa pöyrivä hiekkapöly saivat sen aikaan. Rallattelin matkalla keksimääni kevätbiisiä, jotta en unohtaisi sitä ennen kotiinpääsyä, mutta olin liian laiska soittaakseni vastaajaan sen talteen. Kyllä se palaa, jos on syytä palata. Tekstin tein kadunkulmassa paperilapulle. Nyt on ja aivan liian myöhaistä kevätbiisille. Ehkä sit ensi keväänä tai sitten ei.

Hienoa! Pikkukaupunkien joukkueet finaalissa! Pakko olla jommankumman puolella, ja silloin se olisi Ässät, koska se on eka joukkue jonka olen (Jokerien ohella) nähnyt livenä, muistaakseni 1972. Ässät voitti silloin. HPK on juottanut kannattamalleni joukkuelle joskus katkeraakin kalkkia. Mutta paras voittaa, kaikkein iloisin olen siitä, että pienemmälläkin on mahdollisuus menestyä. Urheilu on siinä mielessä reilua..

11.4

Viime yönä kun maailma uinui minä katsoin ensin tosi huonon vuokraelokuvan "Armahdus", ja kirjoitin 4 uutta tekstia sen jälkeen. Biisinpohjat olivat kyllä jo valmiina, mutta demoenglanti vaihtui onnekkaasti  demosuomeksi, ja  tänään ip kuuntelin jo  laulettuja versioita hivenen punastellen, mutta jotenkin  pientä ylpeyttä tuntien.

Ajatus siitä, että tuleva albumi on ikäänkuin "best of 2 unreleased albums" alkaa tuntua hyvältä. Sehän kai kuitenkin parantaa tasoa ja siten tehnee siitä paremman.  On hyvä, että  joku puhuu järkeä jääräpäälle.  Ja osaa vielä vetää oikeista naruista. He he, kun pässiä talutetaan, naru ei saa näkyä.  Taiteellinen vapaus?  Mun biisejähän ne on kuitenkin..

Se, mikä tuntui vaikealta, miltei mahdottomalta on nyt jo hyvällä alulla. Ja Pasi myy kuulemma joka päivä. Aivan v-tun hyvä juttu! Keikkoja nyt ja joka puolelle. Hyvä Vikajärvi, Taistele, Ässät!

10.4

Tänään pidettiin pieni palaveri levy-yhtiössä ja virallistettiin, että julkaisu siirtyy kesän yli alustavasti elo-syyskuulle. Toisaalta se on hyvä asia, ja erittäin hyvässä hengessä asioista puhuttiin.

Pasi oli myynyt pikapikaa lauantaille keikan, kun emme pistokeikoista Kokkolan korkeudelle liiemmälti tykkää. Karvia liittyy uutena neulana Puolikuun keikkakartalle.

Ramones-dokkari on naurattanut kaikkine käännöskukkasineen ja toisaalta antanut uskoa tulevaan. Tänään näin Leppävaaran katukuvassa logon, joka ei vielä vuosi sitten olisi kelvannut kuin alan harrastajien -niin ja Shania Twainin- päälle. Kun hänen kuvissa muutama vuosi sitten päällään oli hiukan rikkirevitty Ramo-paita, vaikutelma oli jotain (minulle)todella irvokasta. Sinänsä miulla ei ole mitään erityistä häntä vastaan. Musiikkinsa on vain minulle täysin yhdentekevää. Pop-musiikki on minulle niin pyhä asia.

Nyt alkaa ns. biisistys! Kadonneen biisin jäljitys! Palataans!

Maaliskuu 2006

30.3 Ei ollut aivan parhaita päiviä Puolikuun historiassa. Huhtikuu-toukokuuksi julkaistavaksi suuniteltu albumi siirtyi "syksyyn". Onneksi huomenna pääsee keikalle purkamaan vitutusta. Tiedän että tällainen ei ole normin mukaista "artistista" puhetta, mutta minä suhtaudunkin koko asiaan tunteella. Se on suurin vikani. Nykyään ei pitäisi. Toisaalta vanha Remun totuus on "Saksakin nousi, miksei yksi gipsy-boy!" Sen olen oppinut ja se on toiminut aina. Totuus on tulla ulkona. Huomenna lähdemme taas etsimään sitä. Huomenna Vantaa saa tuta ekan uuden Puolikuu-keikan. Kiitos ja hyvää yötä! 27.3 Hyvää kesäaikaa! Otettiin tänään aimo annos fotoja, ja hassua kun nykyään voi jo samantien katsella niitä ja plokata hyviä ja huonoja vek. Empäs kerro, kumpia oli enemmän.. Tuo tuossa vieressä EI ole yksi niistä, vaan kuva ekojen treenien jälkeen! => Enkä kyllä kerro muitakaan yksityiskohtia, näette sitten kun lätty tulee ulos. Tänään jaettiin radioihin myös "Hei Dee Dee", joka on sellaine rivakka pop-kipale, jota lienee helppo hyräillä mukana. Laulun aiheesta onkin jo taitettu KERRO-sivulla peistä, joten ei siitä sen enempää. Kerron koko albumin syntyhistorian sitten kun se on kätösessä.. Biisi biisiltä. Ne on, kuulkaa olleet melkosia koukeroita. Huomenna treenataan, ja ke Samuli hakkaa vikat rummut albumille sisään. Sit mä pikamiksaan, ja sitten.. Voisinkin kirjottaa tässä joku ilta KLASSIKin aiheesta Puolikuun fotosessiot. Niitäkin on ollut melko monta, muisteltiin niitä varhaisimpia tänään. Kiva oli poseta ja kuvaaja Jönssi ja stylisti Tanja tekivät hienoa työtä, mistä kiitos. Olo on jotenkin huojentunut, koska sieluni silmin näen nyt albumin kannen. Naurettiin, että pe on vitsit vähissä, kun on eka keikka Samulin, "Saukin" kanssa. Ei sillä, ettikö toimisi, mutta treenit on aina treenit, keikka on aina keikka. Tarkoitus vetää ennätysmäärä uusia kipaleita. No la on sitten vitsit vielä vähemmässä, kun ei ole edes bändiä takana, mutta kaikesta on selvitty, niin selvitään nytkin!! 23.3 Masteroitiin "Dee Dee" sinkuksi, huomenna pitäs olla jo valmiit sinkut jaossa. Nopeata toimintaa. I Like It!! Muuten päivä meni nukkuessa, kun oli pari yötä univelkaa. 3,5 h yössä on liian vähän, kuitenkin. Kuuntelin eilisiä treenivetoja uusista biiseistä, ja kyllä ne alkaa toimia pikkuhiljaa. Toisaalta  mä en kyllä voi kuin nauraa koko meidän farssia, nimeltä bändi. Me ollaan kuin Spinal Tap. Paitsi että me ollaan oikeesti!! Aikuiset miehet, etsii tietä treenikämppään Kaapelin sokkeloista.. That´s  Stupidity.. Ja Pasi oli kuulemma myynyt mulle kuulemma oikeankin soolokeikan. Huh, nyt joudun vastaamaan letkeästi antamiini lupauksiin, he he. Se on mulle kyllä oikein! Me and Me BigMouth!! Onneksi eilen treenasin soolona, kun pojat kävi välillä tupakalla. Voisin vetää vaikka bändinä treenaamattomiakin biisejä, mutta sanat on otettava haltuun. En muistanut "Kitara Pois" tokaa säkeistöä, "Elvis & Madonna"sta puhumattakaan. Mutta siitä on ainakin 10 vuotta, kun olen laulanut niitä. Riittääpähän työsarkaa, ainakin! 22.3 Itse asiassa tämä vrkhan on vasta aluillaan, joten tiedä mitä vielä ehtii tapahtua. Tuli vaan mieleen, että sitä käy levyä tehdessään melko syvällä. Niin syvällä, että unohtaa ikäänkuin itsensä ja varsinkin muut. Paluu reaalimaailmaan on aina outo. Muistin äsken mitä ajattelin viime levyä tehdessä. Ajattelin, etten enää ikinä ryhdy moiseen hommaan. Se kai kuuluu asiaan, mutta jotenkin aika iso urakka tämä on. Keikallakin käy syvissä vesissä, mutta se on erilaista. On aina ihmisiä ympärillä. Tai ainakin se on oletusarvo. Levyä miksatessa ei voi olla muita ympärillä. Jos on, odotan niin kauan että jään yksin ja miksaan uudestaan, koska siihen ei pysty keskittymään muuten. Se on yhden miehen savotta. No, nyt petiin, talo nukkuu jo. Minä en, vaikka paree olis. Aamulla on palaver, sitten edustuksellisisia tehtäviä ja illalla treenit. Ns matalalentoa. Huomenta, Suomi. Hyvin pyyhkii!! 21.3 Alkanut viikko on melkoista myllerystä, treenausta, masterointia (voin vaikka vannoa että yö ennen sitä on miksausta, mutta sitä en ole suunnitellut), kuvaussession valmiselua, promopalaveria jne. Ei se mitään, minä pidän pikku hässäkästä. Katselin äsken Tarantinon CSI-jakson ja pakko kyllä todeta, että se oli tavallista pitkävetisempi. Opetus: Cut a long story short. Osaisinpa.. Useimmiten puhun kuin Bruneberg! Paljon mukavia hetkiä silti tänään vanhojen kavereiden kanssa puhelimessa. Kontula Rokkaa edelleen. Pojat lainaavat meille treenikämppää. Kiitos!! Eräs musiikkiin liittyvä asia kiteytyi tänään ajatuksista puheiksi, ja se avasi ajattelua. Kerron siitä lisää, kun sen aika on. Olen ikään kuin pakotettu katsomaan omia pelkojani, kohtaamaan ne, ja toivottavasti voittamaan. Tämän laitan tavallaan vain itselleni muistiin. 15.3 Hassua, miten elämä menee eteenpäi sykäyksittäin. Yhtenä päivänä ei mitään tapahdu, ja sitten toisena on valtava suma asioita setvittävänä. Hyvä ja parempi niin. Tänään sain tietää, että seuraava Puolikuu-sinkku on laulu nimeltään "Hei Dee Dee", jos ei se muutu hovissa, mutta ainakin äsken miksasin siitä jotenkin dynaamisemman version, kuin mitä oli vielä CD:n pintaan bitteinä palanut. Huomenna se kuulostaa aivan erilaiselta korvaani, mutta ei se mitään, sillä meillä on totuttu siihen. Elämme vielä siinä hyvässä uskossa, että koko albumi on pihalla ennen kesää! Tekijähän on ollut pihalla jo pidempään.. Ihan pihalla. Onneksi ei kuitenkaan ns. ulkoruokinnassa. Nyt miksailen vielä tunnin pari, kunnes on aika katsoa snadit iltapopit videolta ja mennä unentuoksuiseen makkariin. Sittenkohta uni tulee.. Parempi nukkuakin, kun keikkakin jo häämöttää. Jaksaa sitten vielä vknlppnä rokata!! 14.3. Tänään kevät otti takapakkia, ei aurinkoa paljon näkynyt, mutta muistelenkin sitten eilistä. Treenattiin lähinnä uusia ralleja, jotka ovat meidän mittapuullamme melkoista progea, ainakin kitarakuvioiden ja laulun yhteensopiminen tuntui vielä hankalalta. Mutta fiilinki oli hyvä ja ilokseni on todettava että taannoisesta hajaanuksesta huolimatta eteenpäin mennään pieni, mutta vakain askelin. Huvitti ajatus kun yöllä yhden maissa lopettelimme sessiota, josko joku lähitalojen asukkaista  hyvinkin  sattuisi inhoamaan kyseistä  musiikkia.  Se varmaan kajahtaa äänieristyksestä huolimatta Pohjois-Helsingin yössä. Ajelin kotiin monta euroa köyhempänä, mutta hyvää kokemusta rikkaampana. Fiilis muistutti kovasti about 15 vuoden takaisia. Taidamme olla heräämässä kevääseen! Tämä päivä olikin sitten paluuta odotteluun, mutta sitä näissä hommissa riittää. Mutta päivä ja biisi kerrallaan. 12.3. Mikä mieletön ilma, kevät, vaikka pakkasta vielä sikana. Hain kävellen boitsun kärryt mummolasta ja aina on ahauskaa, kun ihmiset hymyilevät miehen työnnellessä lastenrattaita. Eivät tosin aivan kaikki, mutta kaikkia mahtuu maailmaan. Puolikuun Kevättreenauslaulu "Huomennaa / Treenataan / Vauhdillaa / Pannaan Nyt Toimimaan / Bändiä / Uudestaan / Vauhdillaa" sävel: "Armotonta Menoa" (Sepi Kumpulainen). Käytetty omalla luvalla. 11.3. Meneepä aika kuin siivillä, vaikka suurin osa on ollutkin odottelua. Nyt odotellaan seuraavan sinkkubiisin nimeä. Tänään treenikämpällä vitsailimme, että se (sinnku) täyttää kyllä sille asetetun tehtävän, se jaetaan radioihin ja sitten ei muuta. Ehkäpä maailma on jo täynnä biisejä. Ei ehkä kannattaisi enää tehdä uusia. Emme silti aio alkaa soittaa niitä kolmeakymmentä Suomi-klassikkoa, joista tämän maan keikkailevien bändien ohjelmisto 70 % koostuu. Me, meidän pää ja Karjalan mänty. Oma pää, itse kärsii. Dave Lindholm (ONNEA !! KUMARRUKSIA !!) sanoi 20 vuotta sitten että jos tekee musiikkia itselleen ei kannata odottaa miljoonia. Se olkoon ohjenuoramme valitsemallamme tiellä. Ei niitä kyllä ole odotettukaan. Treenit menivät mainiosti. Mukava soittaa parin kuukauden tauon jälkeen. Vanhat biisit putoavat Samulin kanssa mukavasti, uusia saa vielä sahata. Sanat on opeteltava ulkoa. Pyrimme saamaan keikkakuntoon puolet tulevasta albumista, mikä on meidät tuntien valtavasti. Normaalistihan sinnkubiisienkin haltuunotto on ollut työn takana. Aistinko lievää innostuneisuutta. Ei, vaan minähän odotanliki huutaen ensi maanantaita, jolloin taas treenataan. Hiki on pop-musan perusyksikkö, singlen lisäksi. Annoimme ylipuhua itsemme yksityistilaisuuteen ensi viikoksi. Mutta ollaanpahan julkisilla keikoilla sitten paremmassa iskussa. Nyt unohdan bändin täksi illaksi, ja pidän boitsulle discoa huoneessani. Hi! Ho! Let´s Go!! Blitzkrieg Bop!! 2.3 Tänään oli jännä päivä. Olimme harjoituskämpällä uuden rumpalin kanssa. Hän oli varsin hyvin opiskellut settiämme, ja olimme erittäin positiivisesti otettuja sekä miehen taidoista että asenteesta. Hienoa, että hiukan hiertänyt asia saatiin tällä erää pois mielestä. Nyt voidaan taas keskittyä Itse Asiaan. Töitä on toki tehtävä paljon ennen loppukuuta, mutta silti jotenkin yksi huoli vähemmän. Uusi rumpalimme on Samuli Halonen, 29. Hän on pitkän linjan soittaja, soittaa tälläkin hetkellä yhtyeessä Marko Haavisto & Poutahaukat. Päällekäisyyksien varalta olemme luoneet järjestelmän, jossa meillä on varsin luotettava tuuraaja, eräs Arto Häkkänen, eli kaikki Artoa kaivanneet, ei ole mikään mahdottomuus nähdä häntäkin tämän vuoden keikoilla. Näin edetään syksyyn, ja sitten vuoden lopussa katsomme uudestaan tilannetta. Samuli on helsinkiläinen ja kuulemma kaukaista sukua kaikille maailman Halosille. Ilmeisesti isäni äiti oli samoja Halosia. Kassusta en ole varma. Samulin myötä yhtyeen keski-ikä putoaa jonkun verran, ja hiusten keskipituus taas kasvaa. Tervetuloa! Oheisessa kuvassa hikisiä, mutta tyytyväisiä soittajapoikia treenien jälkeen. Kuvaan on uinut myös Katri-Helena, mutta hän ei toistaiseksi ole yhtyeen jäsen. Lisäksi lupauduin tänään tekemään elämäni toisen soolo-esiintymisen, joka tapahtuu 1.4. Karjalohjan Roots-festivaalien tukikonsertissa. Kyseessä ei ole aprillipila, päivämäärästä huolimatta. Toivottavsti.. Illan aikana esiintyy muitakin artisteja, arvatenkin ainakin Bablo, joka on vetänyt tapahtumaa monien vuosien ajan. Katsotaanpa mitä siitä tulee, hauskaa toivottavasti!! Taistele, Jokerit!!!

Helmikuu 2006

26.2

Kirjoitin varmaan pisimmän päiväkirjamerkinnän ikinä, ja paska palomuurihälytys hävitti sen. Ottaa päähän. Katson Sex Pistols-elokuvan "Filth and Fury", ja menen nukkumaan.

Hopea oli oikein Suomelle. Ruotsi oli parempi. Niillä on enemmän uskallusta. Ne ei pelkää voittamista niin paljon. Niillä on voittamisen kulttuuri. Meillä on pakkeja jotka katselee vierestä, kun maaleja tehdään niiden tontilta. Nro 7 on aina ollut minusta huono. Nyt ei tosin ottanut jäähyjä, kuten yleensä. En viitsi sanoa hänen nimeään. Villen puolesta harmittaa vähän. Hopea on ihan ok. Ruotsi paransi koko ajan, Suomi huononsi.

Piste.

25.2

Päivä meni lähinnä maatessa ja lukiessa, ensin nukuin aamukymmeneen, ja heräsin yllättyneenä, kun boitsu ei ollut vielä hereillä. Yleensä hän tuijottelee sängyssään ja hymyilee, kun vanhemmat avaavat silmänsä. Kahvinkeittimen porinaan hän yleensä nousee viimeistään. Niin tänäänkin. Sitten leikittiin piilosta. Hän meni pianon nurkan taakse ja minun piti ihmetellä missä hän on, kun ei näy. Leikki toistettiin ainakin 30 kertaa.

Alkuiltapäivästä vein perheen mummolaan, ja livahdin itse ostoshelvettiin, mitä en tee usein. Vihaan tungoksisia paikkoja, mutta oli etsittävä synttärilahjaa, ja ajauduin kirjakauppaan. Löysin sopivan opuksen, joka kertoo autoilun historiasta mukavin, nostalgisin  valokuvin.

 Olen ennenkin havainnut ale-kirjakaupat vaarallisiksi paikoiksi, ja nytkin mukanani poistui 3 muuta kirjaa. Yksi, joka kertoo kuplavolkkareista, yksi Irwinstä ja lisäksi Röyhkän kirja Henry Saaresta. En ollut aiemmin arvannut ostaa sitä, se vaikutti liian groteskilta, mutta kotona huomasin sen ihan hauskaksi ajankuvaksi, joka ei millään lailla keskity pornoteollisuuteen. Enemmänkin se vaikuttaa tarinalta ko. kirjan kirjoittamisesta.

Sitten nukahdin 3:ksi tunniksi, ja lähdin kävelylle ja hakemaan perhettä kotiin. Katselin lätkän pronssi-otteluna, ja huomasin, etten ollut ajatellut bändi-asioita koko päivänä. Se tuntui jotenkin virkistävältä. Tekis mieli katsoa joku hyvä leffa, mutta valkkaamiseen menee aina niin kauan, että yleensä aie jää puolitiehen. Paras vain vuokrata jotain, se tulee yleensä katsottua. Mulla on yhdessä kaapissa varmaan kuutio VHS-kasetteja, joissa ei lue mitään. Sen läpikäyminen veisi varmaan vuoden. Onneksi olen osannut hiukan luovuttaa tuollaisista pakkomielteistä. En ole ostanut esim tämän vuoden puolella yhtään levyä. Tai ainakaan en muista sitä. Päinvastoin suunnittelen kaiken aikaa CD:iden määrän rajua harventamista. Aika ei vielä ole kypsä, mutta sekin tapahtuu joskus. Vinyyleistä en kyllä aio luopua.

Huomenna on aloitettava harjoitusten valmistelu, käytävä sekvensseri läpi, ja naputeltava uusia biisejä opeteltavaksi. Sitä kutsutaan uudistumiseksi. Ja valokuvaussessio on sovittava ensi viikon aikana. Valmista pitäisi olla puolessa välissä maaliskuuta. Onhan tässä aikaa, vielä. Mulla jää kaikki aina viime tinkaan.

24.2.

Eilen, eli torstaina pidettiin palaveria uuden rumpaliehdokkaan kanssa, ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Asioita on toki sopimatta vielä, eikä soitettu ole nuottikaan, mutta keskustelun tasolla tuntuu oikein hyvältä. Se on hienoa, koska silloin voi huomion keskittää itse tekemiseen, joka alkaa ensi viikolla harjoitustilassa. Aletaan aivan aakkosista. Tyvestä puuhun noustaan. Jahka saamme soitannollista varmuutta palaamme asiaan ja kerrotaan miehestä lisää. Tässä siis kohupaljastus, stop press, nyt meni etusivu uusiksi. SE ON MIES !! Siis tämä uusi rumpalimme.. :)

Kasasin tänään matskun taas CD-R:ksi, ja kuuntelin sen samalla pakosta läpi. Epäusko siitä, että iisakinkirkko lopulta tulee valmiimmaksi ja valmiimmaksi on kyllä suuri. Kohta siihen ei enää osaa suhtautua enää ollenkaan, ja sitä oloa jatkuu sitten pari vuotta, kunnes joskus laittaa levyn soittimeensa ikäänkuin epähuomiossa, ja kuuntelee, että tällainenkin on sitten tullut tehtyä. Jos nyt olisi itse valtavan tyytyväinen siihen, olisi varmaan väärällä alalla. Sen pitääkin olla iso nippu virheitä ja epäselviä ratkaisuja. Niin ne ovat aina, kun itse päättää.

Olympialaisten seuraaminen on tässä tohinassa jäänyt hyvin vähälle, tänään illalla katsoin kyllä curlingia ja lätkää. Harmittelin kovasti Suomen kehnohkoa heittopeliä, mutta on hopeakin hieno saavutus. Kyllä Kanada oli selvästi varmempi. Hopea ei ole häpeä!

Nyt vielä vois katsoa jotain rokkia DVD:ltä ja mennä sitten maaten. Valinta on aina vaikea, mutta kamppailu käy joko Beatlesin "Let It Be":n tai "The Pirates Live at Dingwall´s" välillä. Kallistuen ehkä merkkareitten suuntaan, koska siinä Tele laulaa niin että ! Se on rok!



18.2

Joo, eilinen ei ollut aivan parhaita päiviä. Asia, joka oli ollut ilmassa konkretisoitui. Arto jättää yhtyeen ainakin tämän vuoden loppuun asti. Syynä on työeste, hän menee päivätöihin. Se aiheuttaa ilmeisesti niin paljon hankaluuksia  ja  yhteentörmäyksiä  keikkailun  kanssa, että katsoimme  parhaaksi vaihtoehdoksi  vaihtaa  miehitystä.  Uutta  rumpalia  etsitään, ja  pari seuraavaa viikkoa  kertovat, kuka  hän on. Tällä hetkellä en voi kertoa enempää, koska asiasta ei ole tehty mitään päätöksiä.

Tämä on tietenkin menetys meille, Arto on ollut mukanani paria pientä välipätkää lukuunottamatta tammikuusta ´83, jolloin hän tuli Just Divorced-yhtyeen rumpaliksi. Olen jakanut hänen kanssaa varmaan parin vuoden yhtäjaksoisen ajan hotellihuonetta ja muutenkin hän on minulle läheinen ja hyvä ystävä.

Mutta. Yhtyeen toiminta jatkuu. Levy on tulossa, keikkoja jo sovittu hyvän matkaa (Dexin sivuilla alkupäätä) ja Pasi myy lisää kaiken aikaa. Nyt etsimme uuden rumpalin ja jatkamme uudistuneina. Tässä yhtyeessä on soittanut jo jääkiekkojoukkueellinen miehiä, ja se onkin tavallaan meille sopiva vertaus. Minä olen nyt ainoa alkuperäinen, mutta sellaista elämä bändissä on. Eilen olin surullinen, tänään mietin jo tulevaa, ja näin asiassa hyviäkin puolia. Nyt on hyvä paikka tarkistaa joitain rutiineja, jotka kaipaavat tuulettamista. Elämä jatkuu, vähän (aika paljonkin) erilaisena, mutta jatkuu.

He he, jos tämän nyt sattuu lukemaan Suomen Keith Moon, jota ei vielä ole löydetty, niin yhteyden saa DEX:in kautta. Olemme hetken avoimena kaikelle, ja sitten ratkaisu tehdään. Prkl. Tsekki teki maalin. No, hienoa, että fransmanni voitti ampumahiihdon norjalaisen nenän edestä!

17.2.

Saapa nähdä millaiseksi tämä päivä vielä muodostuu. Meillä on ns. bändipalaveri, ja sen verran voin kertoa, että niitä ei näissä leireissä pidetä ihan turhan takia. Aika näyttää joko aika on.

Mietin olenko ollut huono bändleaderi, kun olen tehnyt mieleni mukaan, enkä ole kovin usein kuunnellut muiden mielipiteitä. Toisaalta tuntuu, että olen kuunnellut liikaakin. Tätä pohdintaa joutuu tekemään silloin kun asiat eivät etene toivotulla tavalla. Joutuu sitä tekemään muutenkin. Jokainen valinta on mahdollisuus, mutta myös samalla suljettu ovi. Yhden olen huomannut kuitenkin. Tieto ja ymmärrys lisäävät tuskaa. On aina helpompi sulkea ovi ja olla ymmärtämättä, kuin ymärtää ja tajuta miten asiat menevät ja miksi.

Tämä on aika suoraa tilitystä. En silti halua osoittaa sitä kenellekään erityisesti. Se ei kannata. Mikään ei muuttuisi kuitenkaan. Parempi vain katsoa pois. Miten Remu sanoi? "Nousihan Saksakin, miksei yksi gipsy-boy?" Näin se on ajateltava. Näin se on! Remu tietää nämä asiat, tra-la-laa!!

16.2

Nyt on jo kohta viikko kisoja takana, ja muutama mitalikin saatu Suomeen. Hienoa. Itse olen seurannut päivittäin jonkun verran. Ehkä eniten curlingia, joka on aika hauskan näköistä ei-aivan-nuorten-miesten urheilua. Kuitenkin selvästi kovaa tarkkuutta vaativaa. Markku Uusipaavalniemi onkin helppo samaistumisen kohde tällaiselle vanhalle vihaiselle miehelle. Ja Voitto Liukkonen on rautaa!! Vode, Bubi  ja vielä kun sais Antero Karapalon, niin kyllä olis urheilun ystävillä hyvät oltavat. Kukaan ei huutaisi, vaan selkeää asiaa ja tiukkaa analyysiä. Jopa Hoobi Hänninen toimii yllättävän hyvin nykyään.

Lätkääkin on tullut, mutta en ole Suomen otteluita kovin aktiivisesti seurannut, äsken kyllä katsoin Latvian peliä. Joukkuehan vilisee SM-liigastakin tutunoloisia ja -nimisiä pelaajia. Arturs Irbe on melkoinen hahmo, ei ehkä maailman paras maalivahti kuitenkaan. Go, Latvija, Go!

Kristin Smigun on pitänyt onneksi huolen, että Maammelaulu on soinut palkintojenjaonkin aikana. Luotan vielä Hannu Manniseen sprintissä. Eikä kulta mäessäkään ole mahdotonta, ollenkaan.

Yöt olen koittanut miksailla, ja saanutkin monta versiota aikaiseksi. Yllättävintä on, että eilen tuli stoppi sen biisin kohdalla, jossa on vähiten raitoja käytössä. Se on tyypillistä. Tulee olo, että voiko tämä olla hyvä, kun on vain 16 raitaa auki. Osaisipa tyytyä niihin, jotta ei tuottaisi levyä tukkoon.

Luin ns. ammattilehdestä uudesta vireen ja aikavirheidenkorjausohjelmasta. Fix it in the mix. Eli siis soita vähän sinnepäin, ja me hoidamme loput. Onneksi olen jo niin vanha, että minun ei tarvitse hankkia kyseisiä ohjelmia. Voin laulaa ja soitella ihan vapaasti sinnepäin (niinkuin olen kyllä tehnyt jo yhden ihmisen aikuisiän), välittämättä moisista kommervenkeistä.

Koskakohan ilmestyy tekstinkäsittelyohjelma, joka korjaa paitsi kielioppivirheet, myös väärät tai omituiset ajatukset. Sellainen tulee varmaan pakolliseksi piakkoin. Siihen asti ajatelkaamme kukin mitä haluamme, kunhan ajattelemme. Vanha motto "Ajattelen, siksi olen" voisi olla yhtäpitävä myös käänteisesti. "Olen, siksi ajattelen". Joskus tuntuu että nykymuoto menee "En ajattele, siksi olen". Aina EI kannata kuitenkaan sanoa mitä ajattelee. Tärkeämpää on kai että ajattelee, mitä sanoo. Tähän pseudofilosofiseen vääntelyyn onkin hyvä päättää. Tältä erää..

9.2.

Huomenna tämä maa siirtyy olympia-aikaan. Kisa-studioita perustetaan TV-vastaanottimien ääreen ja kotikatsomot täyttyvät kun maailman urheileva nuoriso kokoontuu ottamaan mittaa toisistaan jaloin keinoin. Näin haluamme uskoa. Näin uskommekin. Viiden vuoden takaiset MM-mörköt älkööt toistuko, kuin korkeintaan Norjan leirissä, eikä senkään toivominen ole oikeasti kivaa. Minkäs sille voi, jos koko joukkosattumalta sairastaa astmaa vai mikä se nyt sitten tällä kertaa onkaan, mitä nautitaan, jotta voitetaan.

Päähuomiomme kiinnittyy varmasti mäkeen ja yhdistettyyn, jossa meillä on sellainen edustus, että pitäisi mitskujakin tulla. Alppi-urheilusta en ymmärrä tuon taivaallista, muuta kuin sen että bändissämme on käsi, joka on kätellyt kättä, joka on kätellyt Alberto Tombaa, mutta sekin taisi olla jo viime vuosituhannella. Se käsi ei kuulu minulle, tai mistäs minä voin tietää, keitä kaikkia Tomba on kätellyt..

Jääkiekosta en odota mitalia. Mutta en pane pahakseni jos Erkka poikinen yllättää. Oli hän kerran IFK:n valmentajana ollessaan soittanut minunkin puhelimeeni, mutta ei varmaankaan pyytääkseen joukkueeseen (tämä on aivan totta!). Näitä sivuja seuranneet tietävät, etten olisi mennytkään. Edes mentaalitasolla. Tänä vuonna en enää odottanut puhelua, he he..

Koska tämä alkaa tekijälleen tyypilliseen tapaan kääntyä ns. sisäpiirihuumorin kukkeaan maailmaan ilmoitan vain, että miksasin eilen mielestäni lopullisesti osan albumin ralleista, ja että videolta Jack Bauer kutsuu jo katsomaan CTU:n toimia. Meillä kotona on alettu suunnitella omaa CTU:ta. Se on suomeksi Counter Tutti Unit, En usko, että liitymme niihin vielä ainakaan alkukeväästä. Ehkä joskus kesällä, Who Knows, Perhaps, Maybe, kuten Gilbert O´Sullivan on osuvasti todennut.

4.2.

Peijakas, kun onkin kylmä, ja kohta pitäs lähteä autoa käyntiin yrittämään. Olen editoinut "RealLifeShow":ta toden teolla, ja kohta on valmista. Lupia odotellaan. Jätänpä sinne pari pientä virhettäkin, ihan tarkkaavaisuutennne ylläpitämiseksi. Kuka löytää, saa palkinnoksi upouuden "Paljon Enemmän" sinkun. Mutta siitä lisää, kunhan ohjelma on sivuilla.

Kuulin myös uutisia, jotka saattavat vaikuttaa Puolikuun keikkailuun tulevaisuudessa, miten en tiedä vielä. Asia selvinnee ensi viikolla. Pasilla on kaikenlaisia visioita, ja se on hyvä. Niitä tarvitaan aina!

Visioita on löytynyt myös, kun olen tutkinut, mitä hauskaa kuvaamani DV-kasetit sisältävät. Niitä on kertynyt jo muovikassillinen, ja hankin kamerankin vasta 2004 keväällä. Artolla on paljon lisää. Osa niistäkin esillä myhemmin. Nyt lähden lyömään autoa pihan päähän. Jos vaikka lähtisi käyntiin..

1.2.

Tämä päivä on mennyt putsatessa vakoiluohjelmia tietsikasta. Palomuuri vilkutteli punasta. Sellainen tää maailma on. Kaikenlaista turhaa touhua.

Editoin mä kyllä vihdoin sinkusta toivuttuani "RealLifeShow"ta. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Yrittäminen se on kun vie eteenpäin, olen oppinut, vaikka Harva meistä on rautaa.

Jokerit on putkessa, yeah!

2006, eli vuosi uus, tammikuu ensteks..

31.1

Pikku hiljaa alkaa elämä palata Suomessa normaaliksi. Kohta alkavat sentään Olympialaiset, ja sitten on taas jännää. Minä en ole ollut erityisen tuottelias, mutta ei voi aina kohtuudellakaan vaatia sitä, edes itseltä. Mutta minä olenkin kohtuuton kaikessa..

Pitäis alkaa nakutella loppuja levyn biisejä kasaan, lopullisiksi (loputtomiksi) bittijonoiksi. Kun vaan kohta kuukauden vaivannut flu ottaisi ja hellittäisi. Ei voi laulaa, kurkku klesa. Pakko kai hilata itsensä antibioottien ihmemaahan, elikäs leguriin. Odotushuoneet ovat ikäviä. Koko talo kuuluu yskivän samaan tahtiin.

Aah, tänään on tiistai, ja Jack is Back! Ei ole turha tämäkään päivä. Jos teksti vaikuttaa päättömältä, sitä on kyllä kirjoittajakin.Tää  vetäytyis makuukamariin tuttipullo kourassa. Alkamassa on  n. tunnin kestävä viivytystaistelu tyyliin "Laita pää tyynyyn ja simmut kiinni!" Se on asemasotaa parhaimmillaan. Samanaikaisesti ns. nopean toiminnan joukot (GoForIt!!) vaihtavat vaippeliinia. Rauhaanpakotettava kohde  kopeloi paljastuvaa miehustaansa, ja toteaa "Plipli". Se on puolitoistavuotiaan miehen elämää!

28.1.

Sain illansuussa käteeni uuden sinkun "Paljon Enemmän", ja se on aina hiukan hämmentävä hetki. Kun on aika pitkään pitänyt biisiä sisällään, ja sitten hajanaisina raitoina kovalevyllä ja aaltomuotona näytöllä, on jotenkin haikeaa todeta, että siinä se nyt sitten on. Toki tunteeseen on tottunut vuosien saatossa, mutta joidenkin biisien kohdalla joku sisäinen "henkien taisto" on suurempi kuin toisten. Yleensä juuri ne päätyvät sinkuiksi.

Tämä on toinen kerta, kun teemme kokonaan uusiksi jo valmiina pitämämme version (Tämän itse asiassa kaksikin kertaa). Silti uskon, että juuri tämän laulun kohdalla tuo paneutuminen kannatti. Siksi ja silti on outoa että se on valmis. Nyt siihen on pakko ottaa etäisyyttä. Itse biisi tuli muistaakseni aika helposti, mutta jalostus oli iisakin kirkko. Jokainen oli eri mieltä. Kiitokset kaikille mielipiteensä kertoneille. Tämä on nyt se näkemys, joka jää voimaan.

Arto soittaa napakat rummut ja Lexa Rikcenbacker-basson. Minä siihen sitten räimin teleä, 12-kielistä, baritonikitaraa ja mitä muuta. Kilkutin pikkasen pianoa. No synths this time, kuin Queenilla aikanaan. Eikun on siellä yks syna juttu, unohdin.  Ai niin, lauloin mä kans. Stemmoja tosi säästeliäästi.  En haluais kehua ite, mutta on siinä ihan hyvä drive.  Eikä ole  lauluja autotunetettu.  Se on sellasta turhanpäivästä hommaa. Jos kuulostaa 80-luvun alun soundilta, niin sieltä ne ihanteetkin on. Ei ole haettu mitään tämänpäivän soundia. Vaan meidän omaa soundia. Puolikuuta. Tai jotain sellasta. Maanantaina ruvetaan hiomaan seuraavia biisejä kuntoon.

Pasi oli myyny keikkoja, kiva kiva. Kohta niitä kehtaa taas pistää tänne sivulle näytille, kunhan runko kasautuu. Nyt katson jotain videolta, ja menen maate. Aion nukkua piiiitkään.

24.1.

It´s outa my hands. Lopultakin. Noin vuoden kestänyt jahkailu laulun "Paljon Enemmän" kohdalta on nyt ohi. Laulu, tai sen versio about # 196 miksautui viime yön tunteina, ja lopulta tänään masteroitiin. Nyt se on monistamossa, ja radiojakautuu sitten kun aika on.

Voin sanoa että biisi on ollut hiukan "iisakin kirkko"-tyyppinen koetinkivi taipaleellamme, mutta kun äsken kuuntelin koelevyä olin varovaisen tyytyväinen. Kuten Väinö Linna sanoi aikanaan talousaliupseeri alikersantti Mäkilän suulla: "Paljon ei ole antaa, vaan parahia jaetaan!".

Ei silti jäädä tuleen makaamaan, vaan mennään asiasta toiseen niin että heilahtaa. Maksoin tänään toisen erän lisäveroja. Kyllä kirpaisi. Kävin myös äänestämässä. Ääni on nyt annettu. Demokratia on osaltani toteutunut. Vaikka näilläkin sivuilla on keltaista kuljetusta hiukan arvosteltu (ei minun toimestani), nojasin sen kykyyn kuljettaa tahdonilmaukseni virallisesti hyväksytyille valvojille. Luotan heihin kuin Aulis Gerlanderiin. Ja se on paljon.

Nyt aion viettää hyvin ansaitun vapaaillan boitsun kanssa ja hänen nukahdettuaan arviolta toisen maitopanoksen puolivälissä meinaan hemmotella itseäni, ja katsoa mitä Jack Bauer siellä CTU:ssa oikeen tänään toimittaa. Jo neljäs tuotantokausi, ja olen yhä koukussa sarjaan. MTV 3:n ratkaisu näyttää 2 jaksoa viikossa saa varauksettoman kannatukseni. (hyväksyvää nyökyttelyä). Toinen suosikkisarjani "Murha mielessä" loppuikin ja odotan kovasti josko ohjelmapaikalle suunnistaisivat vaikka "Daziel & Pascoe". Mukavaa, kun aivan  kaikki tv-ohjelmat eivät olekaan tosia..


19.1.

Tänään jatkuu pähkäily kahden ehdokkaan välillä. Tarkoitan tietysti vaihtoehtoisia miksauksia. Myös jo lähes vuoden takainen vanha versio nousi esiin, osa teistähän on sen kuullutkin täällä sivuilla. Silläkin on puolensa. Nämä ovat aina niin vaikeita kysymyksiä, ja sitten ah, niin vähämerkityksellisiä. Maailmassa olisi tärkeämpiäkin asioita, esim, miten saataisiin asunnottomille katto pään päälle. Näillä ilmoilla ei ole kivaa olla metsien mies, jos muutenkaan.

Myöhästynyt kunnianosoitus Ville-Veikko Salmiselle. Hänen hahmonsa on piirtynyt verkkokalvoilleni lähtemättömästi "Pohjan Tähteet"-elokuvan Igor Lötjösenä, hivenen turhamaisena näyttelijänä joka kisaa Merjun, Arja Saionmaan suosiosta ohjaaja Paavali Pohjan, Ittensä Ploirin kera. Tuo elokuva on muutenkin aivan terävintä Spede-huumoria, yhdessä "Jussi Pussi":n kanssa. Pieni hiljainen hetki..


..Nyt on siirryttävä lapsenhoidollisiin tehtäviin, ja sitten miksaamaan. Kamppailemaan itsessä asuvaa vastustajaa vastaan, ja lopulta selättämään se. Ei se ikinä tyytyväinen ole, kauaa ainakaan, mutta hetkittäin. Se ajaa eteenpäin! Kuin suomalainen sisu keväällä -95.

18.1

Leksa kävi bassottelemassa sinkkubiisin, joka maanataina varmistui, ja on nyt sitten -yllätys, yllätys- "Paljon Enemmän". Sitä sitten eilisen päivän miksasin ja tänään on tarkoitus hioa vielä hiukan, jahka uskallan kuunnella. Uusi ja vanha versio pomppivat esiin vuorotellen. Niissä on molemmissa puolensa, jotka eivät ole täysin yhtenevät, mutta perjantaina on päätettävä.

Muuten en ole paljon maailman menoa ehtinyt seurata. Tänään kyllä aion katsoa vaalitentin, koska asia kiinnostaa kovasti. Miksauksen referenssi-cd:ksi päätyikin sitten Blondien kokoelma, joka ei kyllä vastaa tämän päivän saundi-ihanteita millään lailla. Eli siis on just hyvä meille. Rickenbacker-bassoa sielläkin on.

Pasikin ilmoitti myyneensä joitain keikkoja, eli kaamos on siis helpottamassa Vikajärvellä, tuolla maailman Rock´nRoll-päämajassa. Hyvä! Saisi tullakin jo helmi-maaliskuun aurinko, ja sulattaa ihmiset joululomalta.

16.1.

Tänään heräsin varhain, koska on paljon tekemistä. Selvyys seuraavasta sinkkubiisistä tullee tämän päivän aikana, toivottavasti, koska illalla se on tarkoitus lyödä lopullisesti läjään. Albumijulkaisusta käytettiin viime viikolla sanaa, huhtikuussa, mutta itse suhtautuisin siihen varovaisen toiveikkaasti. En lupaa, etten valehtelisi. Levy sinänsä on melko valmis, ja valmistuu maaliskuun alkuun. Näin on sovittu.

Uusi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet, ja niistä pientä esimakua on uudella sivulla "Q/2 RealLifeShow", joka on netti tv-ohjelma, jossa voi pian nähdä (surku-)hupaisiakin väläyksiä Puolikuun luvalla sanoen omituisesta maailmasta. Juttujen taso on mitä on, mutta navan alla ei liikuta, sen lupaan. Luvassa ei ole ruoskintaa, vaan väylä nähdä tosi-tv:n keinoin tosi huokealla teknologialla toteutettua pientä kivaa. Cheapo Means Fun!!  Hölmöilyä puolin ja toisin, koska se on mukavaa!

Jokereilla menee kurjasti, demokratia, suom. väen valta toimii, ja huomenna tulee taas 24. Tänä iltana bassotellaan, ja huomenna miksataan vaffasti. Tämä on trendi, ja sitä on vaikea nopeasti muuttaa. Elämme jännittäviä aikoja. Saa nähdä pysymmekö mukana, sillä mikään ei ole itsestään selvää. Life is A Beach.



13.1.

Olen odotellut pahaa onnea koko päivän, vaan ei ole vielä tullut. Pientä jobinpostia kuitenkin. Pari palkintopakettia on yhä takanani kovalevyn kätköissä. Pyydän nöyrimmin anteeksi. syy on yhä minun, ja selitys on huono: sitä ei ole.

Pientä kinaa sinkkubiisistä viime metreillä, mutta ensi maanantai tuo varmuuden siihen, mikäli Lappi ei joudu kokonaan tyykky-lumen valtaan. Het siitä vapauduttuani kasaan jo aiemmin lupaamaani epävirallista matskua "Q/2 RealLifeShow"-nimikkeelle. Siitä vaan wma-tiedostoja lataamaan, taso on, erittäin sekava. Mutta niin ovat esiintyjätkin.

Peter my friend oli bongannut meidät eilisestä iltsikasta. Tätä valtavaa julkisuutta pakoon on pakko muuttaa. Taloakin stalkataan päivin öin, ja rappukäytävä suorastaan pursuaa Q/2-aiheisia graffiteja. Jos nimittäin vähän valehdellaan. Joka tapauksessa Hyvää Onnea loppupäivälle. Minä lähden nyt mummolaan. Ja yöllä miksaan..

4.1.

Haa, olen miksaillut melkein koko päivän, kun on saanut uudet monitorit kytkettyä. Outoahan se on, kun on maailmanluokan teknologiaa, mutta kyllä niistä jotain hyötyä toki on. Eilen käväisin stadissa, ja bärkkeles, minuun peruutettiin. Onneksi pelkkää peltiä meni, eikä mitenkään pahasti. Ainahan sekin silti harmittaa. Syy ei kyllä ollut minun. Minä vain odotin liikenteen etenemistä. Kovin sopuisasti asiaa soviteltiin, onneksi. Jotenkin on kiva kun uusi vuosi alkaa sovun ja kovien sanankäänteiden pidättelyn merkeissä. Ei aina jaksa olla vihainen vanha mies. Olkoon joku muu välillä..

No yöhän se ehti tulla ennenkuin herkesin feidereiltä, aamulla sit kuuntelen, miltä "Seis Maailma" kuulostaa vuonna 2006. En anna kyllä mitään vinkkejä tai varoituksia. Pientä modulaatiota pohjois-osassa. Hjuva juota, ja kiiittos! Kuume hellittää, houreet näköjään eivät..

2.1.

Kuumehan siitä sitten nousi, ja vaikka nukuin lähes koko päivän on pää kuin haminan kaupunki. Sanonnan alkuperä on minulle outo, Haminahan on poikkeusellisen selkeä kaupunkikuvaltaan. Kuten on muuten entinen synnyinkaupunkini Helsinkikin. Siellä se selkeys tarkoittaa vanhat pois, ja kerrosneliöitä tilalle. Sääli. Tarkkaavaisimmat huomaavat, että ainakin paikallisuutisten ajan oli hereillä..

Sitten podin flunssaa vaalitentin parissa, ja kyllä siinäkin oli selkeyttä. Ei sanota mitään. Ainakaan mitään, mitä ei jo osattaisi ulkoa. Ainoa uusi lause oli "tässä olen vaihtanut mielipidettä". Se toistettiinkin muutamaan kertaan. Mietin onko se viisauden vai opportunismin tunnusmerkki. Yhdessä pääministeriä on pakko ihailla.  Hän ei jää kiinni mistään,  pokka  pitää koko ajan.  Jos jää, ei tunnusta. 

Kuten ehkä olette huomannet olen pyrkinyt hiukan viisastelemaan näiden vaalien alla, yrittäen olla kuitenkin tasapuolinen. Asia kiinnostaa minua kovasti, ei siksi, että presidentin henkilöllä olisi suurtakaan merkitystä, mutta se on vain niin laaja-alainen kenttä, joka vaikuttaa  moneen muuhun asiaan, siis nämä vaalit. Se on sisäpolitiikkaa. Se vaikuttaa kaikkeen lukemaamme ja näkemäämme. Oikeastaan vain metsässä olemme ulkona sen vaikutuspiiristä. En silti ole muuttamassa sinne, vaikka tämänhetkinen, kuumeinen habitukseni siihen vahvasti viittaakin. Siihen aito besserwisser viittaa kintaallaan. Nyt tiedänkin minkä Woody Allenin leffan katson tänä yönä. Sen siitä käsikirjoittajasta.

Sitten musiikista. Odotan kuumeisesti tietoa minkä biisin miksaan sinkuksi, kun en halua kajota materiaaliin, jotta en hioisi elämää siitä pois. Rosoa pitää olla, ja särmää! Sellaista oikeata, ei sellaista Rockrock, niinkään. Sellaista jota voisi kuvata lauseella "Kirjaston kirjat myöhässä, but I don´t care!". Sellaista katu-uskottavaa, he he.

Vielä musiikista. Katsoin tapojani vasten Bettina S.:ää (Minussa asuu siis masokisti, sehän puhuu suomenruotsia), ja olin mielissäni kun näin Ulf Lundellin haastattelun. Se oli miellyttävä, ja Bettinakin tavallista miellyttävämpi, kun hän ulkolaista haastatellessaan ei uskaltautunut asettua niin haastateltavansa yläpuolelle. Hän oli varmaan vaikuttunut Lundellin karismasta. Tökeröä oli kyllä se, että loppukuvissa näytettiin aika tarkkaan miehen asuinpaikka. Se ei minusta ollut journalistisen etiikan mukaista. No, onhan se hyvä ohjelma sinänsä. Ja bongasinhan minä Bettinan kerran Jokereitten matsissa, rahvaan puolella. Voi kyllä olla, että se oli jullimatsi.

Mutta New Jerseyssäkin taksikuskit varjelevat tarkkaan Bruce Springsteenin kotitaloa, eivät vie, jos ei ole osoitetta, eivätkä vie vaikka olisikin. Siksi ei ehkä pitäisi kansankodissa..  Me täällä Suomessa ajattelemme tietenkin, että eihän täällä Suomessa..

Jäimme nyt sitten elämämme toiselle keikkatauolle, ja vierotusoireet ovat näkyvissä, toisaalta sata yötä menee nopeasti. Varmaan liiankin nopeasti, koska pallo on aina vaikea saada pyörimään kun se seisahtuu. Toisaalta ei houkuta tuolla sohjossa paljon polkea näillä aamuilla. Katsotaan oliko Uuusikaupunki Hot Rock Cafe meidän Candlestick Park. Sitä ei voi tietää..

Levytyspäiväkirja #5 tai jotain, loka-marras-joulukuu 2005

27.12

Joulu meni ja ihan ok, ei tullut lisäkiloja. Ei kyllä lähtenytkään. Tänään kävin taas Hesassa (minähän alan näköjään viihtyä siellä) ja vasta illansuussa varovasti kuuntelin biisiä, jota olin tekemässä ennen joulua. Ei kuulostanut pahalta, ollenkaan. Nyt alkaa olla 80 min minidisci täynnä ns. seuraavaa levyä, vaikka edellisen julkaisuaikataulua vasta viikolla sovitaan. Ja uutta sinkkua, lopulta. Tilanteena se ei ole huono, päinvastoin. On hyvä kun matskua on tullut kuin 2001 keväällä, jolloin olin hukkua biiseihin. Se vain turhauttaa, kun tietää, että niistä niin moni joko jää laatikkoon tai löytää toisen suun. Mutta kaikkea ei voi julkaista.

Lätkä ei enää edes turhauta, lähinnä naurattaa, mutta sattuu silti. Lentävä lause "Aina ei voi voittaa" saa uusia ulottuvuuksia.

Päätin, että tarvitsen baritonikitaran ja uuden vahvistimen.Ukulelestä en ollut kiinnostunut, mutta Rickenbackerin bassosta, luoja, mutta se oli niin kallis. Ja niin hyvä soittaa, stereo ulostulo ja kaikki. Kunnon retroa, ei mitään tietokonehömpötyksiä. No ostin minä printterin, kun entinen loppui. Ei tarvitse aina sähköpostittaa ja pyytää jotakuta paperoimaan.

Kasaan heti alkuvuodesta iloksenne koosteen viimevuotisista touhuiluista TosiTV-formaatissa, jonka olen itse kehittänyt. "Q/2 RealLifeShow" on näyttöpäätteellä lähellä sinua. Pian!

Stay tuned for more Rock`n`Roll !!

23.12

Minähän nyt olen sellainen vanha jäärä, alituinen vastarannan kiiski, tai jotain. Vastarannalta alkoi minun joulumielenikin, eilen iltapäivällä. Olin ajanut Helsinkiin, jonottanut Eduskuntatalolta Eteläespan Kauppatorinpuoleiseen päätyyn n. 25 min. Kaikki lahjat ostamatta jne. Pelotti jo etukäteen..

Jätin auton vanhan Pukevan taakse, Fabianinkadulle, siellä on aina tilaa, niin nytkin. En mennytkään ostoksille, vaan suuntasin Kaisaniemen puistoon, ip oli kylmä, mutta aurinko helotti kutsuvasti. Kävelin hetken ohi pyöreän ravintola Kaisaniemen, muistelin, kuinka joskus sielläkin on oltu keikalla. Sitten kävelin rantaa myöden Pitkääsiltaa kohden. Tajusin että minähän olen täältä kotoisin. Olen asunut aivan lapsena Siltasaaren Elannon talossa, Kokenut yhden elämäni voimakkaimmista pop-kokemuksistani Paasitornissa, työväentalon juhlasalissa (itse asiassa useampiakin), Ottanut elämäni ekan asuntolainan samassa korttelissa sijaitsevasta pankista. Tajusin että minun rootsit ovat tuolla, vastarannalla, Hakiksessa. Miksi ne ovat vastarannalla? Miksi minä en ole siellä?

Muistelin myös, kuinka Kaisiksen jääkenttä on ollut elokuvassa osa Moskovaa, Gorkin puisto, nimittäin. Silloin Helsinki kävi Moskovasta ainakin amerikkalaisille elokuvan tekijöille. Ja näitä mietiessäni raittiissa, aurinkoisessa ilmassa tuska oli poissa. Ei tietenkään pysyvästi, mutta mikään ei ole pysyvää. Ei pimeys, ei aurinko

Kävelin takas autolle ja hurautin ihmeen joutuisasti kauppakeskukseen ja ostin joitain joululahjoja. Mutta sekin sujui yllättävän vaivattomasti. Ei liikaa ruuhkaa. Enkä ostanut liikaa. Se on yleensä vuoden pelottavimpia hetkiä, kun joutuu antautumaan ostospsykoosille, ja huomaa ostaneensa paljon turhaa. Nyt sekin pysyi aisoissa. Ehkä vielä jossain on toivoa. Join vielä pullakahvit, ja ajaa surautin kotiin. Olin selvinnyt joulunalusesta suuremmitta vammoitta.

Tänään olin laiska. Tein vain tuon pienen tervehdyksen teille, jotka surffailette seasonista huolimatta. I Wish I was Charlie. Charlie don´t Surf.. Katsoin myös elokuvan "Maailmojen Sota", enkä kyllä voi suositella sitä kenellekään. Harmi, olisi kiva suositella jotakin jollekin.

Mutta nyt, satunnainen lukijani, nahkaa silmään, kuten isälläni oli tapana sanoa. Huomenna pukki tulee. Ei se mtn, antaa tulla vaan. Rauhallista joulua kaikille!

19.12

Tänään availin vanhoja faileja, joita myös lauluiksi kutsutaan. Muutaman vuoden takaiset sovitusratkaisut vaikuttivat hassuilta. Kuten myös muutmat kappaleet, jotka ovat jääneet julkaisemati. Ehkä näin on parempi. Ehkä 10 kirjoitettua laulua kohti syntyy yksi onnistunut, niistä onnekkaita ovat sitten vieläkin harvemmat. Tasan eivät käy lahjat onnenkaan.

Katselin videolta "Valtion Vihollinen", joka kyllä oli jo melko tuttu vuosien takaa. Jack Black ns. vakavassa roolissa. Gene Hackman on yksi ikisuosikkini. Tematiikka elokuvassa on varsin pelottava, mutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa on hyvä pitää mielessä myös kuvatun kaltaiset skenaariot. Me täällä Suomessa luonnollisesti ajattelemme, että eihän täällä Suomessa..

Tajusin tänään myös, että tavallaan vastavirtaan uiminen, jota joskus leikilläni ajatusten tasolla teen on turhaa. Koska koko vastavirtaa ei ole olemassakaan. Tai jos on, se on vain tarpeellinen uskottavuuden lisäämiseksi. Koska aina on niitä, jotka uskovat, että joukossa tyhjyys tiivistyy. Siksi heille pitää olla vaihtoehto. Muuten he alkaisivat etsiä todellisia vaihtoehtoja. Eli lyhyesti; sama fuula joka päivä. Sama suunta puolelta tai toiselta. Ei sitä meiltä kysytä, oikeasti. 

Ymmärrys on vaikea asia. Tieto lisää tuskaa. Ramoneskin lauloi "Ignorance is Bliss". He olivat oikeassa. Nyt miksailen vielä tunnin pari, ja aamulehden myötä menen maata. Mietin vain heijasteleeko taide yhteiskuntaa vai toisinpäin. Joka tapauksessa jo aikanaan taiteilijain sormet katkaistiin. Mutta se oli Hector, joka niin sanoi, en minä.

18.12.

Olen ollut hiukan laiska kirjaamaan tekemisiäni, eivätkä ne valtavan paljon ole yhtyeeseen liittyneetkään männä viikolla. Enemmän tällaista joulunalushässäkkää, vaikka en ns. kaupallista joulua vietäkään. Lahjat kun on minimissä, ihan kasvatuksellisistakin syistä.

Tänään kyllä miksailin kiltisti koko päivän, ja katsoin lopulta 22-Pistepirkon keikan TV:stä. Kyllä toimi, hittolainen että toimi!! Aion ehdottomastii tarkastaa bändin livekeikankin asap piiitkästä aikaa, ja muutenkin. Siinä ei paljon laulun snadi falskius häiritse, vaan pikemminkin asiaankuuluva roso antaa juuri omaa maustettaan muutenkin hienoon musiikilliseen keittoon. Etenkin alkupään 3-4 biisiä olivat viedä jalat alta, ja veivätkin.

Ja se P-K:n kitarasoundi, siitä saa Neil Youngkin olla kateellinen. Mukava lisäksi katsella Askon omintakeista, paneutuvaa soittotyyliä, ja Espen stydiä biittiä ja oivaltavia taustalaulujuttuja. Kantripaita oli rok! Hienoa kattoa ja kuunnella, kun on jotain todellista sanottavaa ja soitettavaa, mitä ei voi kaikesta TV:n musiikkitarjonnasta kilttikään ihminen todeta, saati sitten sietämätön..

9.12

Tässä on mennyt koko viikko yhden biisin parissa, ja sitten osa viikkoa ketuille, kun ei jotenkin pyhäpäivinä osaa tehdä töitä kunnolla. Huomenna aion kyllä ahkeroida miehekkäästi.

Välillä kyllä tulee se olo, että oliskohan helpompi mennä oikeisiin töihin, mutta sitten taas Pasi pelasti mun päivän, ja kertoi keikalta tulleesta palutteesta. Keikassamme oli kuulemma yksi vika. Siellä oli kolme kertaa niin paljon yleisöä, kuin mihin oli varauduttu. Se oli mukava kuulla, vaikka emme viallisia keikkoja tietenkään tahallamme tee :)

Sainpahanmyös lopulta lisäverot vihdoin maksettua, ja ehkä niillä rahoilla saa palan Ruotsin lipun väristä kangasta joku, joka sellaiseen mielellään edustuksellisista syistä pukeutuu. Menevätpähän ainakin hyvään tarkoitukseen. Ei, en silti kannata tasaveroajatusta. Vanhana progefanina.

Luin muuten Rumba-lehdestä kuinka paljon voi musiikilla vuodessa tienata. Onneksi eivät muusikot kuitenkaan, ainakaan kovin laajalti. Se on hyvä, koska nälkäinen soittaja tekee parhaita biisejä, olen joskus kuullut jonkun viisaan sanovan. Pitäisiköhän alkaa syömälakkoon..

6.12

Pari peräkkäisinä päivinä tullutta suruviestiä on saanut miettimään elämän katoavaisuutta, ja sitä miten pieni osa maailmaa pop-musiikki, ja sen parissa touhuaminen on. Vaikka nuo poismenot eivät mitenkään lähipiiristä tulleetkaan, on aina karmaisevaa kuulla itseään nuoremman ihmisen lähteneen. Jotenkin on vain tajuttava, että on tullut siihen ikään, että noitakin viestejä aikalaisista alkaa tulla, ilmeisen tihenevästi. En osaa kuin toivottaa vilpittömästi voimia suremaan jääneille. Uskokaamme, että heidän on nyt parempi olla!

Itsenäisyyden rippeistä puhuminen tuntuu juuri nyt aika turhalta. Koneisto jauhaa, ja taputtaa itseään olkapäälle. Me muut olemme kuin multaa maan. Ja sitähän me olemmekin. Humus Humanus. Sytyttäkäämme kynttilä ja miettikäämme mikä on tärkeätä ja mikä ei..

30.11

Tein eilen hiukan tosi outoja proggiksia koko päivän, en tiedä vielä, miten niihin pitäisi suhtautua, aika sen kertoo, mutta kreatiivisyyden puutteesta ei pääse ainakaan moittimaan. Uudet lähestymistavat asioihin ovat silti ainakin useimmiten virkistäviä. Se luovuus, se hulluus?

Tänään oli lupapäivä, ja illalla lätkämatsi. Alan kai olla liiga vanha, mutta en kokenut suurtakaan kiksiä, kun Jokerit voitti puolivauhtisen Kärpät. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisi pelattu tosissaan ? Kakkosvalmentaja tuntee tien voittojen sydämeen, uskoisin. Silloin puhutaan sitä kieltä, jonka kaikki ymmärtävät, ei vain skandinaavisia korulauseita. Hyvönen on kyllä silti kova, jopa niin kova, että vetää omaa linjaansa laumassa kuin laumassa. Oman tiensä kulkija, selvästi. Diggaan!

Ja "Klmvrsti snun" meni ja loppui, sääli! Täytyy etsiä vanhat jaksot VHS:ltä. Bliis, julukaskaa ne DVD:nä, bliis.

Vaihdoin toisen kuvan etusivulle, mutta sepä ei meinaa näkyä kokonaan kuin Mozillan kautta. Pitääkö ottaa yhteys palvelun tarjoajaan. Se olisi niin noloa, kun olen tottunut selvittämään itse kaiken. Kontrollifriikkikin vielä..

Hyvää yötä ja kauniita unia, Parahin lukijani!

24.11

Ou, nou! En ole laiskana ollut, vaikka viikko tuntuu vierrähtäneenkin ohi hups. Kaksi uutta demoa on tullut lisää, ja nyt olen pienen ongelman edessä. Ne kaikki 10 yhdessä muodostavat selvästi oman kokonaisuutensa, joka mitenkään valmis ole, mutta ovat jotenkin "eri" materiaalia kuin alunperin albumille ajattelemani noin tusina. Ovathan nämä toki uudemia, mutta muutenkin.

Osin, ja suurelta osin tämä on tietenkin tekinjän päässä, kun hän suhtautuu lauluihinsa ja albumeihin ikäänkuin taideteoksina, mikä tietenkin nykyaikana on naiivia ja lapsellista. Eihän pop-musiikki ole ollut taidetta sitten 70-80-lukujen taitteen. Suurinpiirtein noihin aikoihin (kun punk "myi" itsensä) tapahtui tämä valtava kaupallistuminen. Nykyään ei voi puhua postmodernista popista, ehkä postkorporatiivinen olisi parempi sana. Mutta biisejä tihkuu, ns vanhan liiton hengessä..

Pikku mainos. Robin Williamsin elokuva "Final Cut" on kiinnostava yhdistelmä "One HHour Photo"a, "Blade Runner"ia, "Eyes Wide Shut"ia ja Big Brother-tematiikkaa. Enkä tarkoita nyt sitä läyhäistä tv-halpista, vaan oikeaa Orwellia. Suosittelen. Jopa DVD:n valikot ovat pelottavan tyylikkäät, niissä mainostetaan filmin kuviteltua EYE-yhtiötä ja kerrotaan tämän kuvitellun yhtiön päätuotteesta. Suosittelen lämpimästi!

Ja jos sinulla, satunnainen lukijani on hallussasi nauhoite tämän viikon "Kylmäverisesti Sinun"-jaksosta, bliis, ota yhteyttä. Tahtoo nähdä, missasin!

Ja lopuksi jääkiekkoa. Jos tämä olisi radiolähetys, soittaisin Jokereitten kunniaksi pienen kannustuslaulun. Mutta kun ei ole tyydyn vain muistelemaan sen tekstiä. "Jag tror, Jag tror i sommaren / Jag tror, Jag tror i sol igen / Jag vaknar dig med leende skratt / och hälsar dig med blomm i hatt". Melodia lienee ainakin vanhemmille tuttu. Mitä luulette, kuka on seuraava valmentaja? Itse veikkaan urheilutoimenjohtaja Summasta Espoon kaupungista.

Hauskaa viikonloppua jopa takauksessa!

17.11

Kirjoitin tähän äsken jotain positiivistä laulunteosta, mutta se (siis se teksti) hukkui pikku napin painalluksella bittiavaruuteen. Niin käy joskus. En osaa toistaa niitä lauseita, mutta jotain turhautumien purkamisesta soitetuille raidoille siinä oli.

Ehkä parempi kun ei hehkuta liikaa, mutta helposti (muka) on lisää lauluja tullut. On se aika vuodesta..

Niin siitä mietin että joskus joku aihio pelottaa, kun sen usein tuhoaa omilla maneereillaan, kun itselleen ei useinkaan mahda mitään. Ne ovat niin viattomia, kun ovat raakileita, vailla sanoja. Vain melodioita, jotka pyörivät mielessä, vailla sointuja ja soittajia. Toivo Kärki sanoi että on turha tehdä lauluja, jos ei päässä soi. Se on totta!

Olen miettinyt, kumpi oli kovempi, Kärki vai Mononen. Molemmat olivat loistavia. Mutta eri puolilla pöytää. Ehkä vertailu on turhaa, molemmista voi nauttia! En tiedä kyllä onko paljon mieltä miettiä tätä kello 2:17 yöllä, mutta tulipahan mieleen. Nyt katson hetken jotain videolta ja hipsin yöpuulle. Jotain rokkia. Jotain josta tulee hyvä fiilis, ja sitten ei lopulta haluakaan nukkua, ja huominen on silloin tosi piiiitkä. New Order Live At Reading? Mutta ei enempää kuin kolme biisiä..

8.11

Tai kyllä nyt on jo ke-aamuyö, mutta mullehan tämä on vielä iltaa. Rytmi kun on keikoilta päällä. Eikä kai tasaannu, ennenkuin tauko koittaa.

En ole ihan pari-rallia-per-päivä-tahdissa pysynyt, mutta 4 on kasassa kuitenkin, sanatkin tulivat helposti, paitsi yksi, joka on demo-lontoota (laulettaessa keksittyä mukasyvällistä, vaikea kääntää, lyhyitä tavuja..). Soitin siihen tänään räkäkitaraa, ja se kuulosti hauskalta. Ei kuulemma ollenkaan minun biisiltäni. Hyvä niin. Olen jopa kehittänyt siihen aivan oman kitaravirityksen, jolloin saatoin soittaa komppia kuin Jussi Raittinen ikään, yhden sormen barre-otteella. Olen näköjään lievästi innoissani tuosta "Sun" nimisestä laulusta.

Näin tänään Ganesia tv:ssä noin 10 sekunnin pätkän, jota en muista nähneeni ennen, ja pakko oli ottaa ko. ohjelma nauhalle, kun se uusintana äsken tuli. Kertoi Love Recordsista, tuo Viihdeuutisten sinänsä ansiokas  pätkä, mutta kuka kertoisi sen toimittajille, että "Somebody Help Me" on kyllä Finnlevyn aikaista Hurriganesia. No, se on taas näitä asioita, jotka tuskin häiritsevät kovin montaa muuta ihmistä, minua kyllä.

Katsoin eilen elokuvan "Aviator", ja vaikka en Leonardo Di Capriota kovin korkealle noteeraakaan, on Scorsese edelleen pelottavan hyvä ohjaaja. Howard Hughes kärsi pakko-oireisuudesta, ja OCD on näköjään kammottava sairaus, jos se pääsee pahaksi. Kyllä se varmaan on ohjaajallekin tuttu, sikäli megalomaanisia ovat hänen työnsä lähes poikkeuksetta. Hienoa ajankuvaakin oli tarjolla. Gwen Stefanikin vilahti Jean Harlowna. I Ain´t No Hollaback Girl..

Nyt katson vielä yhden jakson Veli Miettisen ja TT Mikkosen koottuja tutkimuksia, ja toivon että jakso ei ole aivan niin rankka kuin kolmen viikon takainen. Olin jo jättää suosikkisarjani seuraamisen, mutta kun on koukussa, on koukussa. Tiesittekö, että Antti Reini on ollut Silmät-yhtyeen rumpali. Ette varmaan, enkä minäkään ole muuten asiasta aivan satavarma, mutta bändin 3 julkaistua raitaa ovat suomirokin klassikoita yhtäkaikki. Näin sitä mennään asiasta toiseen ja kolmanteen, mutta nyt: Hyvää Yötä, satunnainen lukijani.

PS. Eastwoodista vielä sen verran, että ei siinä saumassa ois voinut kukaan pärjätä. Vaikka olis ollut kovaakin kokemusta. Wade on Jokeri # 1, tai siis 24.. Se lotto nyt meni vaan noin.



1.11

Lukee iltsikassa, sainpa vihdoin pään auki, eli pari piiiitkän "kuivan kauden" jälkeistä rallia puserrettua pikku demoiksi. Ei niissä vielä sanoja ole, mutta rakenne ja melodiat. Sanat tulevat kyllä, kun kaivelee vanhoja vihkoja, joissa on muistiinpanoja, jotka on jo unohtanut. Näin silloin oudoilta tuntuvat mielikielikuvat aukeavat uusina vielä oudompina, kunnes jostain niistä saa kiinni, ja sitten alkaa tapahtua. Usein koko alkuperäinen idea muuttuu matkan varrella. Biisi elää, sanoisin.

Eli kaiken keskellä on jotain ryhtiliikettä havaittavissa. Nyt on pidettävä kiinni tästä "pari rallia per päivä"-tahdista, niin voi olla, että joku kelpo kipalekin on käsissä kuukauden päästä. Vielä kun osaisi tunnistaa itse, mikä se niistä on. Joskus sen tuntee, mutta makuja on niin monta, että paras yrittää vain miellyttää itseä niillä. Jos joku muu näkee niissä arvoja arvaamattomia, olkoon se ylimääräistä hyvää.

Jokerit pelas huonosti la. Huono ottelu, ikävä fiilis. Kaikin puolin, mutta kyllä ne sieltä viivan yli vielä..

.. Ja sitten minä menen ja kirjoitan unen rajamailla tekstit huomenna laulettavaksi pohjalta "tosta vaan". Mieleeni hiipii kyllä ajatus, että näin ei saisi tehdä, vaan pitäisi harkita tarkkaan mitä kirjoittaa, ja versioida jne.. Mutta kun näin tulee aina ne parhaat. Olen kynän ystävä, en punakynän. Voi kyllä olla että näitä tekstejä on vaikea taas kenenkään muun kuin allekirjoittaneen laulaa, mutta siihen olemme jo tottuneet. Teen kuulemma liian näköisiäni lauluja, olen kuullut. Nykyään ei saa olla liian persoonallinen. Se on hankalaa kuulijoille, olen antanut itselleni kertoa.

Vexi kertoi kerran että hän on usein kirjoittanut tekstejä studion nurkassa solistin odotellessa kiireisen näköisenä laulukopissa. Mukana on ollut aimo annos näyttämisenhalua, ja varmaan valtava talentti. Muistelen lämmöllä aikaa jolloin hän aina muistaessaan jakoi minulle pieniä oppitunteja riimittelystä ihan sivulauseissa. Hieno mies!


26.10

Tunnen olevani hiukan laiska, kun en ole saanut tehtyä uusia biisejä ihan niinkuin on ollut puhe. Nämä kaikki talvirengaskuviot, sun muut hässäkät vain vievät aikaa, ja syövät miestä. Tiedätte varmaan päivät, jotka vain surahtavat ohi..

Katselin äsken ns dokumenttia John Lennonin "Imaginesta", ja kyllä tuntui kurjalta kun tuo hieno laulu oli ympätty lähes kaikkeen kuvamateriaaliin, missä maailma on paha paikka. Rainasta sai (luonnollisesti) sen käsityksen, että se onkin suurinpiirtein Yoko Onon biisi. Hauskinta oli, kun otettiin välillä vauhtia karusta venäjänmaasta, ja taustalla soi "Back in the USSR", siis Maccan sävellys. C´moon. Tai ehkä se vaan on niin, että tuollaisista asioista välittää oikeasti No-one. Mutta kyllä tuo dokumentti oli For No-one..

Lisäksi olen miettinyt kovasti, kuka on Mikko Ilari Karjalainen, onko hän pseudonyymi, niinkuin vähän epäilen, vai oikea henkilö. Jos joku osaa valaista tätä tai edes keksii, miksi tällaista kelaan, hän kyllä ansaitsee kunniamaininnan. Niinkuin tuo Mikko Ilari Karjalainenkin. Sen verran paljon olen erästä hänen tekelettään diggaillut. Varmaan moni muukin näinä päivinä, ainakin luulen! Pakko myöntää, että olen hiukan kateellinen hänelle..

Huomenna menen matsiin katsomaan miten Eastwood selättää pappa Jortikan. Näin ainakin haluan uskoa. Pakko uskoa! Arvostan kyllä Jortsuakin suunnattomasti, oli todella hauskaa katsoa (TV:stä), kun hän antoi ohjeita Elyseen VIP-parkin sisääntulossa Hjalliksen sisäänohjausta varten: "Pääst hänet ny sissä ko hä soitt ja valitt, mut ei tart hymyyillä!" Eli kyllä sieltä telkasta tulee kivaakin ohjelmaa toisinaan, vaikkei lätkää enää tulekaan..


 22.10

Outoa olla viikonloppua jossain muualla kuin keikalla. On aikaa johonkin muuhunkin kuin matkalaukun purkamiseen ja pakkaamiseen. Kaivelin huvikseni vanhoja kasetteja, ja löysin jotain jonka luulin jo kadonneen. Aivan alkuperäisen demoversion "Light Down Low"-kappaleesta, eli siis "Hämärään "Huoneeseen"  ja sen aion jakaa kanssanne lähitulevaisuudessa VINTAGE-sivulla.

Albumimatskua uskalsin kuulostella myös, ja pienen tauon jälkeen löysin monta korjattavaa kohtaa. Kunpa sisäinen Spectorini ei kuitenkaan ylituottaisi biisejä, varsinkin, kun taannoinen istunto Jannen kanssa johti juuri päivastaiseen suuntaan ainakin sinkkubiisin kohdalla, mistä suuri kiitos hänelle.

Salainen toive onkin että vielä joskus tehtäisiin Jannen kaa levy, aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tosin se studio on nykyään joku toimisto, mutta samassa hengessä.

Samalla aloin rapsutella hajanaisia demoja tuleviksi biiseiksi. Ei saa jäädä makaamaan, on oltava reipas ja ripeä. Hauskaa vknlppua, satunnainen lukijani..

17.10 Kaikki Oikeudet Pidätetään

Tänään näki päivänvalon upouusi sinkku "Kaikki Oikeudet Pidätetään". Sen on julkaissut Bonnier Amigo, joka julkaisee myös yhtyeen tulevan albumin ensi vuoden puolella. Tässä vaiheessa levy kantaa nimeä "Seis Maailma!!" ja on yhtyeen järjestyksessään kymmenes kokopitkä.

Levyä on valmisteltu pitkin kesää yhtyeen omin voimin, ja loppusilaukset tehdään ennen vuodenvaihdetta. Materiaali sinänsä on hyvin valikoitunut ja kasassa, lopullisia miksauksia ja joitain päällesoittoja lukuunottamatta. Levy kuulostaa tässä vaiheessa "pop-musiikilta", toisin sanoen on jossain määrin paluuta yhteen juurille, helisevän kitarapopin pariin.

Tätä "perusarvoihin" paluuta on peräänkuulutettu yhteen ympärillä jo aiemmin, mutta ehkä tällä kertaa asiat ovat saaneet tapahtua luonnollisesti, kiireettä. Tilanne muistuttaa paljon syksyn ´91 aikoja. Silloinkin oli sopivan luontevaa matskua, ja väylää etsittiin ja etsittiin. Aikaa ja tupakkaa kului, mutta lopulta oikeat asiat tapahtuivat. Jäämme katsomaan miten käy tällä kertaa. Fiilikset materiaalin suhteen ovat rennon luottavaiset.

Levytyspäiväkirja, #4 elokuu-syyskuu

11.10

Onpa pari viikkoa vierätänyt nopeasti. Jotain positiivistakin sentään: Sinkku pitäisi olla radiojakelussa jo ensi viikolla, ja sitten se on herran haltuun, miten otetaan vastaan. Sanat opiskelen ulkoa matkalla keikoille.

Katselin äsken U2:sta Conanista, ja vaikka raina taisi olla jo vuoden takaa, oli bändi toki iskussa. Jopa pientä komiikkaa, mikä ei ole ensimmäisenä mielessä tuon yhtyeen imagossa. "Vertigo" on kyllä aika hyvä rock-biisi, mutta ei aivan yhtyeen kultakauden otosten veroinen. Ehkä onkin liikaa vaatia mahdottomia mieheltä, joka painii valtiomiessarjassa. Kyynikko minussa kyllä näkee vähän "flöittiä" siinä, kuinka yhtye nimeää albuminsa "How To Dismantle An Atom Bomb"iksi. Toisaalta, olen kuullut että jonkun tuleva albumi kantaa työnimeä "Seis Maailma!!" Ehkä toiset meistä vain haluavat itselleen liian suuria taakkoja..

Tänään, enkä vastaisessakaan aio olla yksi heistä, vaan painun saunaan, katson viideolta "Kylmäverisesti Sinun",  ja vetäydyn hyvin ansaitulle unelle. Bai tö vei! Ville Virtanen on mahtava Veli Miettinen! Antti  Reini on mahtava TT.. Koko sarja on silkkaa rautaa. Aivan valtavan hieno poikkeus tähän nyky-tv-kulttuuriin. Näittekö Karri Hietalahden avausjaksossa. Vittu, se oli oikeasti hyvää ja uskottavaa näyttelemistä.

Tekisipä joku nykysuomessa yhtä hyvää ja uskottavaa musiikkia, tai ehkä tekeekin, minä en vain ole kuullut sitä. Täytyy kuunnella sitä Clashia siihen asti..

Ai, olen kuullut yhden josta pidin, tämä "Almiinitähdet", siis tämän popstarspojan laulamana. Se oli kiva kappale, paras kotimainen sitten "Onnenlantin", siis tämän Jorkan, joka taas oli paras sitten "Mä Elän Vieläkin", mutta siitähän on jo vuosisatoja tai jotain. Ai ja nyt unohdin Hectorin albumin, siinä oli monta hyvää biisiä. Mutta on siitäkin jo vuosi. PMMP on kyllä hyvä!

Anteeksi, sekoilen, mutta siinä tämä hauskuus onkin. Olen vain etäisesti niin onnellinen, kun Jokerit vihdoin voitti!

28.9

Nyt on sitten valintoja tehty, osapuolet löytäneet toisensa ja sinkkubiisi vihdoin miksattu, masteroidaan huomenna. Eli käytännössä se tarkoittaa että "Kaikki Oikeudet Pidätetään" niminen laulu pitäisi olla kuultavissa hyvistä radiovastaanottimista about kuukauden päästä tästä, ja settiinkin se otetaan, kunhan treenataan esityskuntoon. Vuokatin soundchecissä kokeiltiin, mutta laulaja ei vielä muistanut sanoja, eikä rupea paperista lunttaamaan. Ei anna luonto periksi.

Albumi tulee sitten myöhemmin, ensi vuoden puolella. Sitä ennen varmaan ainakin toinen sinkku. On oltu aika yksimielisiä siitä että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Asiaan vihkiytyneet ovat väittäneet, että kuulostaa vanhalta "kunnon" Puolikuulta, itse en osaa ottaa kantaa. Hämmästykseni on kuitenkin suuri kun kykenen kuuntelemaan aiotun teoksen läpi, alusta loppuun. Sujuvasti. Leikitään, että pidän sitä hyvänä merkkinä.

Sitten pääasiaan, eli jääkiekkoon. Olin eilen ekaa kertaa hallilla, ja kyllä aika kurjalta näytti. Peli ja kaikki muukin. Jengi oli apeana kuin maansa myyneet ja suurin osa kioskeistakin kiinni. Minunkin suosikkikahvioni kalterein peitetty. Voihan nenä.. En silti vaatisi Immosen päätä vadille, on annettava työrauha. Mutta pelaajien asenteessa on jotain tapahduttava ja pian. Tulkaa meidän keikalle katsomaan, miten pannaan homma niinsanotusti haisemaan! Noh, 49 matsia jäljellä, ja tärkeintä olla viivan yllä. Tällä hetkellähän siitä ollaan pisteen päässä, joten ei paniikkia vielä, bliis!

Teille, jotka ette ehkä ole tajunneet vielä jääkiekon ja sen fanaattisen seuraamisen pientä ihmiselämää kruunaavaa luonnetta, voin vain kertoa, että kyse on niistä ns. raha-Jokereista, joita se Hjallis-setä välillä oudoiltakin tuntuvine visioineen johtaa sudenpesästään, vai mikä karhusaari se nyt on. Se, kansallisurheilumme, on yhä minulle pyhä asia, kuin sakramentti, jota tulee vaalia, vaikka jalkapallosta puhuminen olisikin paljon trendikkäämpää.

Ehkä samasta syystä soitan yhä Telecasteria tennareissa, enkä ole ryhtynyt DJ:ksi. Onko se tärkeää, luultavasti ei, mutta olenkin juuri nyt aika väsynyt ja pujahdan piakkoin melko hyvin ansaitulle levolle, vaikkei kello ole vasta kuin 2:33. Hm.. Alanko tulla vanhaksi?

15.9

Etäisyyden otto matskuun jatkuu. Se tekee hyvää päälle. No, onneksi verottaja muistutti että Suomessa työnteko ei kannata. Kaksi tunnustusta hyvintehdyistä keikoista, maksupäivät 9.12 ja 9.2. Kiitos!! Ne maksaakseni saankin tehdä rallin poikineen..

Jotain positiivistakin. Vakuutusyhtiö Pohjola maksoi mukisematta minulle uuden videokameran. Rehellisyys perii sittenkin jos ei maata, niin hyvän mielen. Ei tarvisekaan etsiä uutta kokonaisratkaisua kilpilijalta, ja Te pääsette/joudutte taas videoterrorin kouriin.

Ja SM-liiga, tuo Suomen huonoiten johdettu, mutta silti kiinnostavin urheilutuote pyörähtää käyntiin. Jokerien joukkue näytti ei nyt hyvältä, mutta ok vielä pari viikkoa sitten, mutta lopun sikamainen NHL-ryöstö muutti kuvan täysin. Joku kompasteleva kanukki sinne on jo saatu, mutta missä pelintekijä. Metroa tulee ikävä. Olenko kertonut, että yritin ristiä jälkikasvuni Konsta Glen Anteroksi. Muuttui hovissa, sittemmin.

Nyt ajelen Laruun, ja toivottavasti mulla on kohta kivoja uutisia. Sitten palaan sorvin ääreen..

..Ja mukava paltsu olikin . Asioista sovittiin, ja kunhan nimet ovat paperissa, kerron lisää. Mutta pitkä marssi on näköjään kannattanut. Pian pitäisi uutta musiikkia olla radiojakelussa, albumi ensi  keväänä.

Ja Jokerit otti 2 pinnaa, sillä jengillä. Aivan uitun hieno juttu, ja hienoa että Wade sai pään auki. Harmi en päässyt paikalle, mutta kyllä katsomo 316, rivi 4 taas kohta kutsuu! Hyvä!!

8.9

Mietin, olenko ollut laiskana, kun en ole koko viikkoon tehnyt kuin muutaman tunnin tuota "Loppukesä"-biisiä. Mutta olenkin loikoillut flunssan kourissa, ja hoitanut muita juoksevia asioita puhelimella. Annan itselleni tämän "laiskottelun" anteeksi, vaikka yleensä olen varsin huono lintsaamaan.

Ajatuksia sinkkubiisistä kimpoilee materiaalia kuulleillta, ja on tietenkin tavallaan hyvä että äänet jakautuvat. Helpommaksi se ei valintaa silti tee. Ehkä minun on syytä ainakin osittain jäävätä itseni, kerrankin. Toisaalta intuitioni on toisinaan ollut oikeassa. Se on ainakin varmaa, että valinnan perusteina eivät saa olla mitkään hiivatin järkisyyt, vaan yksinomaan se, mikä kuulostaa kivalta. Ensi viikolla on tarkoitus päättää. Sitten alkavat talkoot! Jännitystä ilmassa loppuun asti. Olisipa ässiä hihassa kuin korttipelissä.. No on tämä yksi, sitä ei ole suuri raati vielä kuullut.

"I Know I´m Bound to Lose / And Gamblin´ is for Fools / But That´s the Way I Like it, babe, I Don´t Wanna Live Forever!  And Don´t Forget The Joker!", Mötörheadia lainatakseni.

Näihin syvämietteisiin säveliin päätämme lähetyksen tällä erää, juomme pari kuppia kahvia ja panemme luurit päähän ja miksailemme ainakin aamukolmeen! Sormet syyhyävät feidereille, vaikka ne automaattisesti liikkuvatkin minun pikku Rolandissani. I Luv My Roland. Such a lousy ol´ piece of equipment, but makes life almost tolerable. Mutta uudet monitorit on kyllä käytävä kohta hakemassa..


31.8

Nyt kasaamani 11 biisin "demo-cd" alkaa poikia mukavaa palautetta, ja olemme edenneet mielestäni hyvin. Kannatti sittenkin tehdä matskua ominpäin melko pitkälle. Yhteistyökumppanin löytäminen vaikuttaa nyt helpommalta, ja se taas siirtää huolten vuorta harteilta, ja vapauttaa voimia itse pääasiaan, musiikkiin.

Biisejä ja tekstejä on syntynyt nyt kiitettävästi ja kamppailen nyt itseni kanssa, jotta osaisin viedä ne hyvään lopputulokseen. Erittäin hyvä ja hedelmällinen viikko vierähtänyt!

Eilisen väänsi kasaan biisiä "Loppukesän Viileinä Öinä". Siinä on jotain, mitä en vielä tiedä, mutta hyvä fiilis!

Kiitokset Jannelle rohkaisusta. Kävin Louhipajassa soittamassa demoa, ja oli mukava kuulla että hänenkin mielestään ollaan oikealla tiellä.

25.8

Tämä viikko on mennyt lähes kokonaan muutamaa tilaustyötä laatiessa. Se on antanut hyvää perspektiiviä albumimatskulle. Joskus on mukava pusata ihan jotain muuta, sitten taas näkee metsän ja yksittäisiä puitakin.

Olin valtavan innoissani katsellessani videolta Jools Holland Show:n "Cool Britannia"-koostetta. Kyllä englantilainen musiikki on maailman parasta poppia. Varsinkin Manics, Blur ja Franz F. olivat silkkaa rautaa. Tekaisinkin tänään lonkalta "Blur Songiksi" työnimeämäni rallin, joka kuulostaa kyllä enemmän Pospisililtä kuin Q/2:ta. Shal-lal-la-lal-la-lal-lal-lal-ou-ou-oo!!

Mukava silti lähteä keikallekin, vaikka olinkin lähdössä jo huomenna. Lauantaina vasta. Menen päivistä sekaisin..

19.8

Näinkö se viikko on vierähtänyt? Onhan toki tullut laulettua monta biisiä uusiksi, ja tuohon järjestysryppääseen tehtyä muutama muutos. Yksi biisi vaihdettu kokonaan, Ja järkkäajatus pantu päälaelleen. Tämä on tällaista "tavallista" toimintaa tässä levynteon vaiheessa.

Saadakseni välillä muuta ajateltavaa panin sivujen ilmeen parempaan kuosiin. Jotain oppii näköjään ilman manuaaliakin, jopa tällainen ruutupaperi-äijäkin. Kohta on aika hurauttaa ontherocksiin roudailemaan. Mukavaa päästä taas keikalle! Ja jäkkäritkin palailevat lomilta näköjään, kun keikkamyyntiä alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Hyvä Pasi!

Vielä kun sais julkaisuasiat kuntoon vois hengähtää pariks päiväks, ja olla kuten muutkin ihmiset. Kyllä nekin siitä asettuu. Joku ihme optimismi on nostanut päätään ilman sen kummempaa syytä viime päivinä. Välillä, that is..

12.8

50 km:n kävelyä katsellessa tein alustavan biisijärjestyksen, ja se käsittäisi rallit:

1.    Hei Dee Dee
2.    Niin Sinäkin, Niin Minäkin
3.    Rakkauden Työläiset
4.    En Lähde Rantabaariin
5.    Paljon Enemmän
6.    Kaikki Oikeudet Pidätetään
7.    Seis Maailma!
8.    Sanat Hyväilee Aina Suuta
9.    Aivan Ihanaa!
10.   Haamu  Kaupungilla
11.   Musta Avaruus

Nimet eivät tietenkään sano mitään kenellekään, mutta onpa hauska nähdä montako biisiä näistä lopulta on mukana. Ainakin "albumi" kuulostaa hyvältä soundtrackiltä  kävelyjuhlan seuraamiselle. Harmi vain että suomalaiset ovat tuollaiset reilut  puoli tuntia  kärjen vauhdista.

Näin kasattuna levy on aika "pop", ei ollenkaan "iskelmä". Luulen että se on oikea suunta, koska se tuntuu itsestä hyvältä. Radioystävällisyydestä en kyllä anna takuuta edelleenkään.

11.8

Ei tullut kultaa Suomeen. MM-kisojen katveessa olen silti kasaillut nyt uusiksi miksattuja versioita minidiscille ja huomannut että vaikeaa on jättää pois yhtäkään. Toisaalta armeliasta kuuntelijaa kohtaan on pitää levyn kesto inhimillisissä rajoissa, ja siksi karsinta on kova.

Olen antanut melkein puhua itseni ympäri sinkkubiisin suhteen, ja siten lähes pyörtänyt jo kuin kiveen hakatut sanat erään biisin ja version paremmuudesta muihin nähden. Kuitenkin tällä erää lähdetään liikkeelle parhaimpana pidetystä rallista, eikä todellakaan yritetä mitään gimmickkiä mihinkään saundimaailmaan, joka tuntuu itsestä vieraalta. Olen joskus sortunut sellaiseenkin "näpertelyyn", tunnustan..

Etäisyyden otto materiaaliin kertonee tekijällekin (toivottavasti), mikä olisi paras tapa aloittaa tällä kertaa. Nyt md:llä on yhä 19 laulua, muuten olisi 21, mutta kun yksi kestää yli 9 minuuttia. Se vaatinee jotain saksia vielä, tai sitten kylmästi hyllylle.

Kasetin päällä lukee  "Q/2: Kuin musiikkia korville". Se lienee jonkinlainen ohjelmanjulistus tiettyyn kepeyden ja helppouden suuntaan. Se, mikä kuulostaa mukavalta on usein sitä. Osaisinpa pitää tämän ohjenuoranani tällä kertaa!


4.8.

Eilen lauloin koko päivän, se varmaan koetteli perheen ja naapurien hermoja, anteeksi. Paljon jäi uusiksi vedettävää, mutta nyt on raakattu materiaali noin 11 biisiin. Kaksi niistä on noita toissa yön session tekstityksiä, ja yksi vielä puhdasta demo-englantia. Mutta nyt alkavat laulujen suhteet toisiinsa olla jossain tolkussa. (kuka olkapäälläni sanoo: "Niinhän Sinä luulet?")

Kunpa koko "albumi" voisi olla koneella auki moniraitana samanaikaisesti. Voisin mennä paikasta paikkaan ja fiiliksen mukaan värjätä aina haluamaani kohtaa. Inhoan odottamista ja filejen latautumista.. Se on kuin liikennevaloissa seisoisi. Mutta nyt on aika nukahtaa päikkäreille. Pari yötä on mennyt kiroillessa. Yö on kyllä ihana vuorokauden aika. Jos saisin aivan itse päättää, eläisin vain öisin..

Olen huomannut että biisitkin kuulostavat erilaiselta öisin. Meidän musiikkimme on enemmän yömusiikkia. Olisikihan se sen oma genre.. Tuleva albumi voisi ilmestyä CD:nä, vinyylinä sekä yöpukuina. Kolmessa formaatissa. Jos albumisi olisi yöasu, millainen se olisi? Nyt Kari nukkumaan!


1.8.

Juuri kun alan puhua "albumista" "valmiina", menen ja kirjoitan pöydällä lojuneisiin mukajoutaviin ralleihin (3 kpl) yhdeltä istumalta uudet tekstit ja olen niistä innoissani. Ne muuttuvat tärkeiksi osiksi toivottavasti rosoista pintaa. Koko kuva on nyt kyllä ajatektava uusiksi tämän kautta. Tällaista peli on silloin kun pelittää..

Muuten nukuin lähes koko päivän, heräsin vain vuorollani poikaa vahtimaan. Piti miksatakin, en miksannut. Nyt demolaulattaisi, mutta on yö..

Levytyspäiväkirja 3 Heinäkuu

21.7.

Oikein piti iltsikasta tarkastaa mikä päivä. Viikko pois kovalevyn ääreltä teki hyvää. Versio miksautuu kuin itsekseen ja alkaa kuullostaa oikealta Puolikuu-levyltä. Edessä on tietenkin vaihe jolloin epäilys iskee, mutta tekijän ja tehdyn suhde on aina vaivalloinen..

Nyt odotan yön hiljaisuutta ja teen tarvittavat lisäykset. Ja toivon että vain tarvittavat, minulla on tapana tuottaa "yli". Joissakin tapauksissa se on harkittua, useinmiten ei.

Sain myös mökillä pari tekstiä aikaan. "Hei Dee Dee", ja "Voi mua hullua". Kuva levystä on nyt jotenkin selkeämpi. Lähempänä. Kaukana koherentista, mutta lähempänä. Odotan sen karkaavan kauemmas palatakseen taas takaisin. Tämä on taas mukavaa! I Am gonna getcha!

... Kuten aavistelinkin, epäilykset nousevat aina illemmalla. Kun asiat pitkistyvät,  ne mutkistuvat. Tämän on päivä osoittanut selkeästi. Voi olla paras pitää pää kylmänä ja hakea sopiva yhteistyöväylä vasta kun kakku on kädessä. Jo lopetettuihin elämiin ei yleensä kannata palata. Tämä on yksityisajattelua, eikä sinänsä kovin informatiivistä. Yhden asian opin tänään. Viisaita ovat ne sanat, joita ei sanota. Rest is mere bullshit!

22.7

Tavallaan ihanaa, kun ei tarvitse roudata mitään tänä viikonloppuna. Se tosin tarkoittaa että ei tule palkkaakaan alkuviikosta. No, tämä aika pitää ottaa lomana ja miksausvapaana. Teinkin eilisen version heti aamusta loppuun vain todetakseni että ei se alkuperäinenkään nyt niin huono ollut. Kahden miksauksen loukku on paha väli, mutta pahempiakin on..

Loppupäivän ajattelin laulaa, mutta se kuluikin kurkkua potien ja Everything But the Girliä kuunnellessa. "Missing" on edelleen maailman hienoimpia lauluja, mutta kuuntelin myös heidän versiotaan Paul Simonin "The Only Living Boy in New York"ista. Se ei kyllä pääse lähellekään alkuperäisen jylhyyttä, mutta jotain viehkoa on riveissä "Tom, get your plane right on time/ I know your part´ll go fine". Tällaisia pieniä asioita jään usein kelaamaan viikkokausiksi, ja toivon sitten etteivät ne nouse kummitelemaan omiin lauluihini.

Mietin kauanko olen nyt miksannut yhtä biisiä. Don Dixon sanoi kerran viisaasti, että levynteko on kuin katsoisi peiliin. Kuvittelepa katsovasi peiliin vaikkapa 200 tuntia. Naama saattaa alkaa näyttää omituiselta!

28.7

Omituinen biisi, kuullostaa aika ajoin epikseltä ja sitten taas ei. Yksi vaikeimpia miksattavia joita olen nähnyt. Ehkä tietty "do or die"-tilanne herkistää korvat ja olenkin jopa kuunnellut muita, oikeita äänilevyjä soundimielessä referensseinä. Se taas on hankalaa, ja sotkee entisestään, koska silloin verrataan masteroitua ja masteroimatonta soundia. Nykypop on paljolti masteroinnin tulosta.. Sen tajusin jo edellistä levyä tehdessä.

Katselin mitä Kolmannen Naisen äijät pölisivät treenitauolla Arinatien takapihalla. Basisti puki sanoiksi monta ajatustani suomalaisesta pop-skenestä.

Lisäksi katselin Denzel Washington elokuvan "The Manchurian Candidate". Se oli hyvä, mutta pastissi Cronenbergin "Dead Zone"sta. Fountains of Wayne ja Robyn Hitchcock oli silti kiva bongata leffasta! Muutama ilta takaperin bongasin Roy Woodin. Suomen TV:stä. Mihin tämä maailma on menossa. Kohta T.T. Oksala näyttelee Salkkareissa, jos tätä menoa jatkuu..

Nyt on aika tehdä demo-cd, näköiskappale, josta sitten raksitaan biisejä yli ja etsitään vikoja "löydä viisi virhettä" menetelmällä. Pahaa-aavistamattomille soitellaan biisejä ja introja ja kysellään epäuskoisina "eksä muka huamannu mitään outoa, eikö toi laulu susta ollu säröllä?". Ei kuulemma ole ja mitä se särö tarkoittaa? Kun sitä toisiin laitetaan lisää ja toisista halutaan pois..

Sellaista on elämä LoFi-studiossa. Sometimes I sure do miss my HiFi-days!

Levytyspäiväkirja 2 Heinäkuu

12.7.

Tämä, mikä jäi väliin oli ns. kesäloma levytyksestä. Sen vietin keikkaillen. Siinä mielessä se olikin lomaa, että en juuri miettinyt kovikselle pantavia asioita, kunhan räppäsin menemään. Mukavia keikkoja.

Jo sunnuntaina alustin uutta laulua, työnimeltä "Kultahiekkaa", ja eilen tein siitä työhuoneella version. Paljon 12-kielisiä kitaroita. Kuullosti hyvältä eilen, saapa nähdä nyt, jahka koneet availen. Kunhan kahvi on tippunut. Lauloin myös "Paljon Enemmän" uusiksi, sen vanha vokaali oli jotenkin epävireinen. Siinä olikin vaikeampi pala hallittavaksi, kuin olin luullut.

Kahden vokaalin jälkeen olikin aika ottaa mankka kainaloon ja livahtaa Esson ja iltakävelyn kautta kotiin. Dallasin tunnin pimenevässä Käpylässä. ja painuin kotiin. Väsytti, mutta ei uni tullut kovin pian.

Tänään miksaan nuo laulut kuultavaan muotoon, ja pitäisi Maunonkin aihioita katsella. Hän laittoi sähköpostina tekstejä. Toivottavasti ne ovat parin viikon päästä minidiskillä pikku demoina. Laiska ei saisi olla! Helle väisty, mulla on tekemistä, ja se on aina hyvä olotila, parempi kuin toimettomuus. Mitään tekemättä vain ahdistun. Nyt kahvia ja sorvin ääreen!

... Ja niin meni päivä kahta miksausta tehdessä, demoja tai lopullisia (tuskin, mikäli yhtään tunnen itseäni). Huominen vielä ja sit torstaina ajellaan yli koko maan. Nyt on pakko lähteä ulos tästä torpasta. Pasillekin pitis se levy laittaa, ja kilsalaskut DEX:iin, peijoona johan tässä unohtaa kohta nimensäkin..

13.7.

No niinhän siinä sitten kävi, että tein kokonaan uuden version laulusta "Paljon Enemmän", kun joku ihme epävirefiilis ei antanut rauhaa. Nyt se on kesken ja yskin kun jouduin laulamaan niin korkealta. Onneksi huomenna pitää lähteä matkaan, on juuri sellanen olo, että kohta alkaa kaikki kuulostaa tosi huonolta.

Se kuuluu tähän hommaan, muistan kun pilasin yhden juhannuksen skitsoillessani Juustopäitten levystä, jota olin tuottamassa. Kuulosti ihan paskalta. Lopulta siitä tuli tosi hyvä ja se myi kultaa. Nillä on nykyään bändit TJ.Ääretön ja Sininen Iiris.

Nyt on paras unohtaa biisit vähäks aikaa, ja mennä ulos, kunhan aurinko vaan laskee, ja viilenee hiukan.

... Nyt sana takas, uusi versio kuulosti hauskalta autossa mennen tullen. Olin jopa lievästi innoissani asiasta, mutta sen piilotamme pois. Fuck It! Minähän pompin riemusta ja kiittelin mielessäni niitä tahoja jotka estivät alkuperäisen version julkaisun toukokuussa.

Mutta vanhat sanonnat pitävät yleensä paikkansa ja paria niistä muistellen poistan sen vanhan version samoin tein etusivulta.. Toistaiseksi.

Levytyspäiväkirja 1 Kesäkuu

22.6

Hiffasin tänään että voi olla hauska lukea myöhemmin myös tämänkin levyn teosta. Siksi laitan jotain ylös aina kun laitettavaa on.  Nyt on keskiyö ja olen miksannut biisiä 23 tuntia. Toki olen siinä välissä nukkunut, käynyt vuokraamossa palauttamassa leffan jota en ehtinyt kattoa, puhunut puhelimessa ja vahtinut poikaa vuorostani. Kuitenkin koko ajan on biisi ja sen hyvät ja varsinkin huonot puolet soineet takaraivossa.

Sitten kun versio on masteroitu eikä mitään oikein enää voi muuttaa, alkaa vikoja vasta todenteolla löytyä. Mutta se kuuluu asiaan, eikä sen tunteen aika ole vielä. Nyt on ns. nautiskeluvaihe. Voi kahvikuppi kädessä kuulostella ja diggailla joitain mielestään onnistuneita yksityiskohtia, kunnes alkaa puuduttaa ja kuulostaa paskalta. Sinkkua tehdessä tämä on mahdollista. Albumi on liian iso asia moiseen nyansseilla fiilistelyyn..

Mutta nyt luurit takas päähän ja hiomaan! Aion saada tämän valmiiksi ja lähteä kerrankin mökille juhannukseksi kuten kunnon ihmiset..

23.6

Nyt yksi versio aiheesta "paljon enemmän" on "valmis", Sitä sitten tänne sivuille piilotellaan että asiaankuuluvat voivat kuunnella ja kritisoida. Tämä vaihe on hauska. usein kukaan ei sano paljoakaan, koska jokainen mielipide voi olla merkittävä. Kukaan ei halua mokata juuri nyt. Jos joku muu laulun sivuilta löytää, löytäköön. Juhannuksen jälkeen päätetään onko se  SE  versio. Hauskaa mittumaaria!

27.6

Väänsin pari kansidemoa ja odottelen palautetta niistä. Sitten annan sinkkuasian muiden käsiin. Tosin yhen korjauksen teen vielä, jahka torppa hiljenee ja vire alkaa olla kohillaan, eli tuossa puolenyön jälkeen. Joku kysy eksä nuku ikinä? Kyllä, aamupäivisin, mieluummin myös alkuiltapäivät.

Paajanen kertoi mukavia uutisia omasta sinkustaan. Toivon sille kaikkea hyvää! Suosittelen!

28.6

Tänään tein ihan toista brokkista koko päivän ja se oli kyllä jotenkin vapauttavaa.. Viikonloppu maalla on muutenkin saanut minut ajattelemaan asioita jotenkin toiselta kantilta. Elämä voisi olla myös tällaista. Hmm. Ehkä joku prosessi on alkamassa, joku jota en osaa tarkemmin eritellä.

Sinkku vieläkään valmis, pitkistyy, mutkistuu.. Taidan alkaa kutsua levyä työnimellä "Hymy". Se ei viittaa samannimiseen lehteen, ei todellakaan!

Muuten, "Lost in Translation" on kaikesta siihen kohdistuneesta hypestä huolimatta oikein hyvä elokuva. Mutta mieltäni alkoi vaivata todella tärkeä kysymys. Kuka on se seuraava vanha koomikko, joka tilataan tähdittämään "vakavastiotettavaa" komediaa, nyt kun Robin Williams ja Bill Murray on jo "löydetty"? Steve Martin? Leslie Nielsen? Timo Koivusalo?

Suomessahan PPP on tehnyt jotain samanhenkistä, mainoksia myöten. Suomessa vain mainostetaan viskin sijasta ruotsalaisia tele-operaattoreita.

Uutta materiaalia työn alla

Pitkin kesää tehdään äänityksiä tulevaa, kymmenennettä Puolikuu-albumia varten. Kesäkuun lopun "keikkatauko" käytetään vihdoin uuden singlen miksaukseen. Uutta matskua on luvassa myös sivubändi POSPISILilta, joten lisää "murrettua lontoota" loppukesästä.

POSPISIL sinkku on jo periaatteessa selvä tapaus,  "Passion" odottaa vain masterointia. Joku kiva kansi pitäisi vielä keksiä. Mulla oli yks vanha hauska kuva, jossa keltanen kupla ajelee hurmioituneena Topeliuksenkatua. Se täytyy käyttää!

Puolikuu-matskun kanssa hankalampaa. Vihdoin on päästy yksimielisyyteen mikä laulu (nimeltään "Paljon Enemmän"). Nyt pitäisi vain miksata, tälläkin hetkellä. Kello on puoliyö, talo hiljainen. Juuri nyt olisi sopiva hetki. Kahvia, ja luurit päähän. Huomenna autossa koekuuntelua, ja ärräpäitä ja sitten uusi kierros säätöjä. Joskushan sen on oltava valmis, vaikka tekijälle ne eivät ikinä ole sitä!

Näitä odotellessa sivulla DISCOGRAF turinaa vanhoista levyistä lähinnä biisintekijän näkökulmasta.

(Huom. Nämä tiedot ovat kyllä hiukan vanhentuneet, mutta näistä näkee näin jälkeenpäin, että tarina elää kaiken aikaa..)